Thursday, February 26, 2009

Herkkyyttä ilmassa

Tähän juttuun minä säännöllisin väliajoin palaan. Aina vain, jo kaksi vuotta on tapahtuneesta kulunut. Ja muistan ne muutamat minuutit kuin eilisen päivän.

Olimme perheen kanssa Pariisin Designmuseossa, viimeisestä salista rappukäytävään jonottamassa. Oviaukon tukki pienehkö seurue. Kieli pisti heti korvaan, ei ranskaa vaan riikinruotsia. Ja astuessamme hissiaulaan kolahtaa päässä: "Prinsessa!" Jäämme töljöttämään ja supisemaan säädyllisen(?) 1,5 metrin päähän. Esikoinen oli muutamaa viikkoa aiemmin kirjoittanut ja piirtänyt Prinsessalle kutsukirjeen tulla Pariisin vierailullaan käymään myös ruotsalaisella koululla, mutta koulu jäi sillä kerralla ilman kiireisen kuninkaallisen huomiota. Joten kohtaaminen, sittenkin, tuntui todella ihmeelliseltä. Pian seurue kuitenkin lähti kipittämään portaita alas ja me jäimme kaiholla katselemaan perään. Ei ehditty uskaltaa hejtä sanoa.


Kipitimme puoli kerrosta alas ja nenät kiinni Louvren ikkunassa seurasimme turvamiesten, Prinsessan ja poikaystävän taksinmetsästystä. Ja silloin se tapahtui. Hän nosti katseensa liikenteestä meihin, nosti kätensä ja vilkutti. Aito kuninkaallinen vilkutus! Hän oli huomannut meidät, hän tiesi että me tunnistimme. Vilkutimme takaisin, minä kaksin käsin. Voi kuinka onnelliseksi hän tytöt teki, tuolla rauhallisella eleellään. Minä leijuin tunnelmissa kolme päivää...

Sellainen hömppä olen. Silloinkin itkin kun uutisoitiin presidentti Halosen menneen naimisiin...

Hyvät itkut on taas luvassa, nyt jo kuristaa lupaavasti. Onnea uudelle kihlaparille!

17 comments:

  1. mina takerruin sellaiseen kohtaan, etta kuinka sulla voi olla suomalainen iltapaivalehti?

    mummoni oli kova kuninkaallisten fani (suomenruotsalainen) ja muistan hanen leikekirjansa.
    luin pienena svenska damtidningia
    mokilla. niin ja seuralehden silvia paperinukke on jaanyt mieleen.

    ReplyDelete
  2. mina takerruin sellaiseen kohtaan, etta kuinka sulla voi olla suomalainen iltapaivalehti?

    mummoni oli kova kuninkaallisten fani (suomenruotsalainen) ja muistan hanen leikekirjansa.
    luin pienena svenska damtidningia
    mokilla. niin ja seuralehden silvia paperinukke on jaanyt mieleen.

    ReplyDelete
  3. Voi kuinka ihana kohtaaminen...

    ReplyDelete
  4. On se hienoa nähdä kuninkaallisia kun meillä niitä ei ole ollut sitten tsaarin aikojen :o) Minäkin Tanskassa sain heiluttaa oopperasta poistuvalle kuninkaalliselle. Tosin on myönnettävä nolona, etten oikeasti tiedä oliko kuningatar vai joku muu....

    ReplyDelete
  5. Veikkaan, että Herra Vilijonkka toi lehden suomesta tullessaan :D

    Minsuta Ruotsin kuninkaallinen perhe on tosi symppis ja kaikista kuninkaallisita tykkään entinen heistä. Tytöt niin nättejä ja poika komea :)

    Victoria täyttää 35 hääkesänä eli ei mikään ihan nuorikko eikä nuori äiti, jos lapsia ilmaantuu. Eikä siis mitään vikaa vanhemmissakaan äideissä vaan mietin vain sitä miten ensisynnyttäjien ikä on tosiaan nousussa.

    Meinaakohan sisarukset seuraa heti perässä, kun saavat nyt sitten itsekkin naimaluvan siskon jälkeen? Aikamoiset kustannukset niistä tulee maalle.

    ReplyDelete
  6. Nyt juuri olen niin herkistyneessä tilassa, että tällaiset sopii hyvin. Tulin juuri häistä, joissa tirauttelin.

    ReplyDelete
  7. ihana tarina...ja aika hienoa,en tiennyt tästä uutisesta ennenkuin nyt!!!Sinun blogistasi!!!Ja minä sentään asun täällä!Siis Suomessa... :D

    ReplyDelete
  8. Mahtava kokemus =)
    Täälläkin lehdissä kirjoitellaan että Ruotsissa käydään keskustelua kuninkaallisten tarpeellisuudesta yms. Mutta kyllä minusta heissä on sitä jotain jonka tämä kertomuksesikin osoittaa todeksi. Pieniä hienostuneita eleitä ja hyvää käytöstä. Vai onko se vain Victoria ;)
    Ja valitettavasti pitää viilata sitä kuuluisaa pilkkua eli Victoria täyttää ensi vuonna 33 vuotta (tänä kesänä 32). Tämän tiedän siitä että ollaan samaa vuosimallia ja se minua aina ihmetyttää. Joku samanikäinen kuin minä ja niin erilainen...

    ReplyDelete
  9. Okei sori mä muistin sit vuosiluvun väärin :D Hyvä kun korjasit.

    ReplyDelete
  10. Pikakommentointi kaikille ennen töihin lähtöä.

    Lehden toi Monsieur eilisen kotiinpaluun yhteydesä. Jihuu, mys paljon Brunbergin karkkeja ja kirjoja.

    Minusta kuninkaalliset ovat tarpeellisia ihmisen mielien piristäjinä ja jotta oikeasti voi tapahtua satuja - tavallisesta tytötstä/pojasta tuleekin prinsessa/prinssi. Ja ihan perinteen vuoksi.

    Eivätkä häät tuota pelkkiä kustannuksia, vaan lehdenkin mukaan on arvioitu tuovan tuloja jopa 200miljoonaa euroa. Hääturisteja, krääsää jne.

    ReplyDelete
  11. Vau!

    Minäkin olen lapsena nähnyt Ruotsin kuningasperheen, mutta siitä on kovasti aikaa. Victoriaa on tullut seurailtua, koska meillä on vain kymmenen päivän ikäero, jotenkin se tuo juuri tämän kuninkaallisen lähemmäksi ;)

    ReplyDelete
  12. Minäkin olen seuraillut Victoria-juttuja pienestä pitäen kun ollaan melkein samaa vuosimallia (minä pari vuotta vanhempi) ja varsinkin lapsena oli niin jännää ajatella miten erilainen elämä prinsessalla on :)

    Minäkin helposti tirautan tilanteessa kuin tilanteessa. Luana aina tarkistaa itkeekö äiti kun katotaan jotain telkkariohjelmaa :D

    ReplyDelete
  13. Niin, ja miten ihana teidän kohtaaminen! :)

    ReplyDelete
  14. Anteeksi jo etukäteen, en halua olla epäkohtelias, mutta miksi sinusta kuninkaallisen ihmisen kohtaaminen on sinusta jotenkin erikoista? Miksi hän ansaitsee mielestäsi erityiskohtelun?
    Asia jota en ole koskaan ymmärtänyt.

    ReplyDelete
  15. Tämä siis ihan uteliaisuutta, ei ilkeilyä. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen, en halua arvostella ollenkaan.

    ReplyDelete
  16. Jaanuska, ei kuinkaalliset mielestäni erityiskohtelua tarvitse ja sehän niin jännä juttu olikin, ettei kukaan muu koko museon väestä tuossa seurueessa mitään erityistä nähnytkään, farkkuasuinen nuoripari ja pari 4-kymppistä kamua mukana. Minulle sanat prinsessa ja prinssi tuovat mieleen ihanan sadun (siis tosi lapsellisen ja kimaltelevan tunnelman). Ja niin oli kiva päästä osalliseksi muutamaksi hetkeksi tuota satua, sillä täytyy myöntää, että Viktoriassa oli kaunista ryhtiä ja hohtava sekä lempeä katse. Ja olipa tuo vilkutuskin varsin harjaantunut."Tavallisella" harvemmin moista näkee, kuljetaan lysyssä ja itseä vähätellen, valitettavasti. Tästä ruumiinkielijutuista julkaistiin hiljattain mielenkiintoinen tutkimus, kuinka sosioekonominen asema vaikuttaa ihmisen kulkuun, arvaat varmasti miten päin! Minäkin aina aika ajoin laitan itseni ryhtiliikeeseen, pää pystyn, siistimmät vaatteet päälle ja hymy huuleen, mutta enhän minä pitkään moiseen pysty.

    Saitkohan mitään tolkkua vastauksestani?

    ReplyDelete
  17. Sain. Kiitos vain ja oikein aurinkoista kevättä sinnepäin täältä erittäin kylmästä ja sateisesta Hangzhousta. :)

    ReplyDelete