Kotikaupungin nähtävyydet ovat tuntuneet hieman pakkopullalta. "Kaikki" on niin kovin historiallista, suurtaa ja tyhjää. Toki yleisöä on kaikkialla paljon, mutta on puuttunut sellainen aito elämä.
Tänään sitä kaipaamaani vilskettä sitten löytyikin. Alunpitäen lähdimme ihmettelemään yhdestä jättimäisestä seetristä kaiverrettua 26-metristä Buddhaa, mutta retken todellinen anti oli jotain muuta. Olen tänään kokenut elävää uskontoa enemmän kuin koskaan.
Satoja hartaita rukoilijoita, suitsukepakkausten kanssa taistelevia ihmisryhmiä, kymmeniä uskonnollisia tarvikepuoteja, kiireellä paikkoja siivoavia munkkeja, naapurinpojannäköinen nuori tiibettiläisiä tekstejä mumisemassa.
Valotaulussa kiellettiin suitsukkeiden polttaminen tuulisena päivänä. Tänään ei erityisemmin tuullut, mutta tätä kansaa tuskin mikään pidättelisi sytyttämästä muutamaa tikkua...
Olipa ihana kokemus: elävää hartautta, hyväntuulista uskontoa, rentoa meininkiä. Hulppeita rakennuksia, upeita värejä ja kauniita yksityiskohtia. Jopa tyttöt tykkäsivät! Kotiin palasimme luonnollisesti kolme Buddhaa rikkaampina...
Kuulostaa mukavalle retkelle. Meillä täällä ei ole mitään turistikohteita. Nautin siitä, että jokapuolella on vain paikallista meininkiä, aito tunnelma, jota ei ole luotu eikä edes ylläpidetä turisteja varten. Silti hetkittäin kaipaisin sellaisia paikkoja, johon olisi vaan helppo mennä jonkun netistä löydetyn turisti-infon inspiroimana, siellä olisi muitakin ulkopuolisia eikä meidän perhe olisi ihan koko ajan se suurin nähtävyys, jota kaikki paikalliset vähintäänkin osoittelevat, mutta iso osa myös seuraa perässä joka askeleella. Eilen meitä taas kerran osoiteltiin ja tunnistin huokailun sekä ihmettelyn lomasta sanat: katsokaa kansainvälisiä henkilöitä (siis portugaliksi sanottuna tietenkin). Nauratti ihan kamalasti, mutta nieleskelimme naurumme miehen kanssa ja vilkutimme ja hymyilimme ihmettelijöille.
ReplyDeleteBeijingin Baiyunguanissa, on “Valkoisen pilven taolaistemppeli", joka on mielenkiintoinen elämys, josta lapsetkin varmasti pitävät. Tietoa etukäteen on hyvä hankkia, jotta ei aivan kokonaan "tipahda kärryiltä". Siis jos et/ette vielä ole ehtineet tätä jo kokemaan. Eikä mikään turistikohde, vaan filosofiaan syvästi vihkiytyneiden ihmisten hiljainen paikka.
ReplyDeleteOlen miettinyt että koskahan olen viimeksi nähnyt suomalaisia ihmisiä rukoilemassa tai muuten uskontoa harjoittamassa?
ReplyDeleteEi se taida olla kovin pop nykyään.Ylipäätään uskonto on jotenkin (yli)henkikökohtainen asia suomalaisille, tai siltä se tuntuu.
Muista?
Kesiah, sama meininki täälläkin. Toisinaan tuntuu kuopuksen vaalean pään herättävän paikallisissa enemmän innostusta kuin itse nähtävyys.
ReplyDeleteJa kansainvälisistä henkilöistä: Mieheni osallistui suureen kansainväliseen tapahtumaan Keski-Kiinassa - hän oli se joka teki tilaisuudesta kansainvälisen ainoana ulkkarina. Syy miksi firma juuri hänet myöskin lähetti oli se sama, että on hienompaa lähettää ulkkari kuin paikallinen. Niinpä mieheni piti puheen englanniksi, jota kukaa muu ei ymmärtänyt, mutta pääsipähän lehtiin ja vilaukselta telkkariinkin. Kun oli niin hienoa, heh.
Anonyous: Kiitos vinkistä!
Violet, juu eihän nyt moisita henkilökohtaisuuksista sovi puhua ennen todella syvää ystävyyttä. Myös politiikka ja talous tuntuvat olevan tabuja. Olisko niin, että nämä henkiset arvot ovat niin huteralla pohjalla, ettei oikein ole mitään keskusteltavaa? Ollaan herkästi valmiita tuomitsemaan muslimit, katoliset, miksei vaikka samaan syssyyn luterilaiset lahkotkin. Mutta kuinka monella on tukeva pohja oman uskonsa kanssa? Usko ja riuaalit toisivat taatusti monen hakuteillä olevan (nuoren?) elämään hieman rytmiä. No joo, tämä nyt oli taas hurjaa yleistämistä...
taalla olen usein ihaillut samaa kun uskonto on jotenkin niin arkipaivaista. siis matkalla toihin piipahdetaan moskeijassa, temppelissa jne. mina kavelen myos usein ohi sellaisen kadun jolla on kolme buddahatemppelia ja yksi hindutemppeli. suitsukkeet palaa kuten kuvailit. kun olen ollut taalla katsomassa hindujen menoja olen jotenkin ollut vahan kateellinen siita, etta olen niin ulkopuolinen enka koskaan tule oikein ymmartamaan heita kunnolla.olen kuvannut taalla aika paljon temppeleita ja niita kuvia nayttanyt suomessa lomilla. nuorista viela, eilen meidan pihalla oli teini-ikaisten intialaisten bileet. ihanaa musiikkia, paljon nuoria, tanssia ja jotenkin niin hyvantuulista. suomessa samanikaiset olisivat aivan varmasti olleet kaljapullojen kanssa, joku olisi pissanut puskaan jne.
ReplyDelete