Tässä minun Qingde (=vihreä), saanen esitellä. Reilun tulitikun mittainen, pikkurillin paksuinen, vihersyöppö, rauhallinen pohdiskelija. Sillä on viisaat silmät, uteliaat jalat, voimakkaat leuat ja vaatimaton olemus. Ei soittele viulua kuten laulussa luvataan, mutta se on toisaalta ihan hyvä, sisätiloissa kun ollaan.
Minusta on kehittymässä hyvää vauhtia eläintarhuri. Hui kauhiaa, eipä olisi uskonut. Mr. Vilijonkka jo hieman vihjaisi etiikasta, mutta suljin korvani. Tästä saan inspiraatiota taiteentekemiseen, pian syntyy jotain, ainakin niin olen suunnitellut. Sitten päästän Quinden vapaaksi, mutta jossain aika kaukana kotoa ja viljelyspeltoja!
Karmivalla tavalla kiehtova otus -ja varmaan inspiroiva..
ReplyDeleteAikamoinen otus.
ReplyDeleteEhdottomasti jännittävä, ja insipiroivakin. Sammehan sitten pikkuisen kurkistaa mihin kaikkeen HÄN sinut innoittaakaan.
Edellisen kirjoituksesi yläkuva on niin ihana.
Mies, ja vaunut. Ei voi mittään mutta koskettaa jotenkin.
Jännät ovat myös nuo kiesit. Kerrassaan mainiot!Mulle kanssa. Ajatellappa miten kätevää. Minunkin kaksi mahtuisi tuollaisiin pitkälleen. Aamulla hoitoon mennessä vain heittäisi lapset yöpukusillaan tuonne, peitto perässä ja matkaan...
Hieno häkki on hiljaisella perheenjäsenellänne.
ReplyDeletevoi, tuo häkki näyttää kovin pieneltä...mahtuuko pikkukaveri siellä tekeään päivittäisen joogaharjoituksen?
ReplyDeletePeppi, tiedän, liian pieni tuli hankittua. Mieheni siitä myös marmatti, eikä täytä taatusti suomalaista eläinsuojelulakia. Mutten ole yksinkertaisesti päässyt sinne eläinmarkkina-alueelle edelleenkään suurempaa ostamaan. Mutta sirkka syö kunnolla, liikkuu ja soittelee siipiä rutkaasti. Mitä lie tarkoittaa! Että ihan mälsää vai että eilinen salaatti oli parempaa.
ReplyDelete