Ihan aidosti, vielä kulttuurishokin hyvässä vaiheessa voin todeta viihtyväni täällä. Koti on ihana, vaikkakin talo on todella vain rytkäisty kokoon. Ihmiset ovat normaalin ystävällisiä, kaikki tietävät miten kaiku toimii. Paikallinen ruokakulttuuri on kiehtovaa, ayi teki eilen lohikeittoa, nami, ruokakustannukset ovat mitättömät verrattuna pohjolaan.
Sitten kolikon toinen puoli; puolue, tyttölasten ihmeellinen katoaminen, ihmisoikeudet... En näe ongelmia arjessani, tuntuu vaikealta ajatella kuinka voisin niihin vaikuttaa, onko minun asianikaan niitä pohtia?
Ehkä yritän keskittyä kolmen lapsen kasvattamiseen ja jos siinä onnistun, voin kuvitella osallistuvani muiden ongelmien pohdintaan hieman syvälisemmin. Palataan asiaan vaikkapa 20 vuoden kuluttua.
Äh, olenko nyt taas välinpitämätön ja laiska? Hyi minua, eihän toisten ahdinkoa saa vähätellä, mutta mutta, mitä tehdä?
Kolmen lapsen kasvattamisessa on niin kova työ, että jos siitä jää aikaaja jaksamista parantaa maailmaa, niin hattua nostan :) Tarkoitan konkreettisesti asioiden parantamista.
ReplyDeleteItse en varmasti osaisi olla pohtimatta kolikon toista puolta (pohdin monia maailman vääryyksiä kotosuomestakin käsin). Mutta mielestäni jo se, että mietit että pitäisikö sinun pohtia, osoittaa ihan muuta kuin välinpitämättömyyttä.
Realisti pitää kuitenkin olla; pystyykö yksi pieni ihminen vaikuttamaan suuriin vääryyksiin? Jos tai kun ymmärtää että ei pysty, niin siihen murehtimiseen ei välttämättä mene liikaa energiaa.
Vaikeita asioita pukea sanoiksi oikealla tavalla...
Minä en voi ajatella noita juttuja ollenkaan, koska ahdistun niin että tekee mieli ryömiä jonnekin saniaisen alle. Parempi perheelleni kun en mieti. Mutta minua kyllä raivostuttaa, että täällä Suomessakin Maosta on tehty hilpeä trendihahmo. Juuri vastikää tuli suositulta nuorisomerkiltä kassi, jossa oli iso Maon kuva. Samoin seinäkelloissa, lompakoissa, paidoissa, ties missä. Haloo, eivätkö ihmiset yhtään mieti, millaisen ukkelin kuvaa kanniskelevat kassin kyljessä? En voisi kuvitellakaan olkkarin seinälle Mao-kelloa. Ja kuitenkin sitä esiteltiin kiiltäväpintaisessa sisustuslehdessä hauskana ideana.
ReplyDeleteLiian suuria asioita, ja kun niiden edessä on vielä täysin voimaton.
ReplyDeleteSuosittelen vain Kiinasta nauttimista. Pallit on tosi hienoja.
Ja mitä tulee jonkun suurmiehen pärstän esilläpitoon, niin minen uskalla ketään laittaa mihinkään, ennen kuin olen täysin perehtynyt tämän aatemaailmaan. Joskus nuorena oli seinällä Che Guevara, kunnes luin hänestä vähän tarkemmin. En halua seinälleni ketään jonka vastuulla on ihmishenkiä, oli sitten tappamisen tarkoitus mikä vaan.
Miten olisi kansainvälisen Amnestyn toiminnan tukeminen vaikka taloudellisesti?
ReplyDeleteAjankäytössä keskityt tyttäriisi, olet heistä avoimen onnellinen ja samalla näytät esimerkkiä, että kolmen tyttölapsen äitinä olet heistä jokaisesta erittäin tyytyväinen.
Anioni, siinäpä se ongelma juuri onkin, kun en jaksa paneutua maailman ongelmiin vaikka tavallaan haluaisin. Kinkkinen juttu.
ReplyDeleteMatroskin ja Liivia, on tosiaan ihmeellistä se Maon kuvan tekeminen muodikkaaksi. Meillä on seinällä roikkuneet jo vuosia Runeberg, Mannerheim ja Sibelius on kipsivaloksena. Siinä meidän suurmiehet. Pari kipsistä säveltäjää lisää ei haittaisi. Ja kivipystinä on tuo kotialttaribuddha. Niin ja yksi iso ikoni jossa on Jeesus on muistuttamassa sukujuurista. Kyllä idoleita mistä valita siis riittää. Oho nehän on kaikki miehiä, kauheeta, jostain äkkiä Schjerfbeck viereen.
Kesiah, olinkin joskus amnestyn kannattajajäsen, mutta jotenkin tuntuiniiden kaikkien rahojen menevän painotuotteisiin... Tuota olen itsekin miettinyt, että tyytyväisen kolmen tytön äidin nähtyään kenties jollakin herää ajatus tyttölapsien kelvollisuudesta.
Liivia, ai juu, nuo tuolit ovat keittiössä lapsilla, jotta yltäisivät yläkaappien alahyllyille, edes. Ne ovat kuulemman antiikkia (en usko) ja maksoivat peräti neljä euroa kappale. Täällä myydään valtavasti muka antiikkia, sitten kun sanoo etten osta jos ne ovat oikesti vanhoja koska silloin niitä ei saa viedä pois maasta, niin viereisessä läjässä onkin presiis saman näköisiä palleja uusina kopioina. Varsinaisia kauppiaita nämä.
ReplyDeleteEi Kiinassa voi asua jos ottaa sydämen asiakseen kaikki vääryydet mitä siinä maassa on tapahtunut ja tapahtuu. Se ei toki tarkoita sitä, että samalla sulkee silmänsä ja hyväksyy asiat pureksimatta. Hyvän hetken tullen niistä voi keskustellakin. Rakentavasti. Esimerkiksi ayilleni korostin moneen otteeseen tyttölapsien arvokkuutta ja samanvertaisuutta kun hän sai toisen tyttärensä.
ReplyDeleteMinulta on jo nyt kysytty monta kertaa miten tule kestämään ne slummit ja kerjäläiset Intiassa. Kestän ne kun tiedän, että suurimman osan takaa löytyy järjestäytynyt (rikollinen)toiminta ja minun tehtäväni ei ole tukea niitä.
Voin (ja voit) keventää "huonoa omaatuntoani" vaikka lahjoittamalla rahaa, vaatteita tms. hyväntekeväisyysjärjestöille ja ihan suoraan Kiinassa (esim. kouluissa) järjestettäviin keräyksiin.
Terveiset Egyptista! Paljon olisi taallakin murehdittavaa ja tyota oikeudenmukaisuuden eteen tehtavaksi mutta pieni ihminen voi lahinna omalla asenteellaan vaikuttaa ymparistoonsa. Olla ihminen ihmiselle.
ReplyDeleteTaalla on todella koyhia ihmisia. Elavat puhtaan veden ja leivan puutteessa.
Vastapainona rikkailla on muttei siita koyhille jaeta vaan rekennetaan korkeilla aidoilla, tiukasti vartioituja palatseja ja pelataan etta joku tulee ja vie rikkaudet...
Ihmisoikeuksista aaneen puhuminen/kirjoittaminen saattaa johtaa jopa....noh, kylla varmaan tiedatte mita tarkoitan.
Aikaisemmin keskustelitte lapsien tulevaisuudesta. Oma nuorempani aloitti matkalaukkuelaman juuri kun siirtyi ylaasteelle -97. Sen jalkeen han ei ole asunut enaa Suomessa vaan opiskeli Englannissa ja asuu talla hetkella aikuista elamaansa Kiinassa, Beijingissa. Ainakin han vaikuttaa tasapainoiselta nuorelta miehelta jolla on maailmanlaajuinen ystava/tuttavaverkosto. Kaydessaan jossain reissussa aina on joku jonka luokse voi majoittautua - edullista :-) ja tietty mukavaa!
Olemmehan me ihmiset joka tapauksessa omituisia olioita: jos on suorat hiukset haluaa kiharat, lyhyet haluaa pitkat, asut Suomessa haluat ulkomaille, asut ulkomailla kaipaat saunaa/luontoa/hiljaisuutta jne.
Onko aina parempi se mita ei ole tai missa ei ole? Jaa-a...
Hupsista, poikani meni lukioon -97, ei ylaasteelle...Vuodet juoksee niin vinhasti ettei aiti pysy perassa!
ReplyDelete