Kumisaapasostoksilla

Kuopuksella ei ole kumisaappaita. Tai onhan hänellä, mutta 6000 km päässä varastossa Kiialan pellolla eikä Pekingin Espoossa. Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja opetustuntien jälkeen lähdin kaupoille. Menin aivan valtavaan kenkäkauppaan, mutten nähnyt ainoatakaan kumppariparia - ei vissiin ole muodissa.

Mutta viereisestä hallin osuudesta pilkisti jotain mielenkiintoista, en malttanut olla vähän kurkistamatta.




Ruokatukku. Tuoksui mausteilta, kananverkkoseiniä, satoja pienyrittäjiä, kattoon kurottelevia pahvilaatikkopinoja, tofupurkkeja ja paljon paljon koreja ja metalliastioita joiden sisältöä en osaa arvata. Tuli mieleen maata ravisteleva maitoskandaali. Huijaus olisi täällä helppoa.




Asiakkaita en näe missään. Myyjättäret tappavat aikaa samoin kuin tuhanneet muutkin pekingiläismyyjät. Ristipistoja syntyy, toinen toisensa perään. Tästä saisi mielenkiintoisen näyttelyn: ruokatukkureiden kirjontanäyttely.




Miesmyyjillä iltapäivä sujuu untenmailla, kuinkas muuten.

Pikainen piipahdus halliin venyi tunnin mittaiseksi valokuvaussessioksi. Sain 130 kuvaa ja iloisen mielen.