Monday, September 15, 2008
Perheretki /A family trip to the Great Wall
Sen verran korkealla ja jyrkän polun päässä kulkee tuo muuri, että päätimme mennä siitä missä aita on matalin - ja siinäkin se oli huiman korkea! Kiikkui ja keikkui, ajatukseni karkasivat valokuvauksesta turvallisuuskysymyksiin. Yritin muistuttaa itseäni, ettei kukaan minua tähän ole pakottanut, aivan itse halusin.
"Kuin kaksi marjaa" kikattivat koko nousun. Kulttuurimatka muuttui hetkellisesti huviretkeksi.
-Mikä oli parasta muurilla?
-Kun söin suolakeksiä. (Myös koko Fanta-purkki tyhjeni kuumuudessa.)
Alastuloa odotellessa pienimmätkin ruosteläikät kiinnittivät huomioni. Kuinka ikinä uskallan, kiinalaisen laadun tuntien... Mitähän varten ne myivät sisäänpääsylippujen rinnalla euron vakuutuksia???
Alas kylään päästiin, vaikka välillä hirvitti. Keksihirmu pelkäsi ainoastaan serkun vanhojen balleriinojen tippuvan ja nosti jalat visusti penkille.
Ensikerralla onkin taas tutun ja turvallisen vaellusretken vuoro!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Hui kauhistus! Minua ei taitaisi saada kukaan koskaan moiseen kyytiin. Sen verran jänishousu olen. Jos joskus muurin juureen pääsen, taidan tyytyä ihastelemaan sitä kaukaa :)
ReplyDeleteIiiiiiiiiiiik... kammotus. En tiedä uskaltaisinko itsekään. Pariisissa ei taida enää uskaltaa laivaristeilyllekään ; ks jaikuiluni onnettomuudesta.
ReplyDeleteNojatuolimatkailu on pop ! Ei ainakaan tipahda korkealta.
Itseänikin olisi hirvittänyt.
ReplyDeleteLapset on ihania, kun parasta retkessä on keksit. Miten sitä aikuisena osaisi edes hetkittäin edelleen keskittyä myös niihin kaikista pienimpiin iloihin.
Hui, kun kouraisee tutusti mahan pohjasta, nimittain olen tuollaisessa kiinalaishississa istunutkin. Kavimme kerran Shanghain edustalla sijaitsevalla saarella, ja siella temppelivuorelle noustiin tuollaisella hissilla. Ja voi miten jannitti juuri samasta syysta, voiko kiinalaisiin vempaimiin luottaa?! Ja hissihan kitisi ja kolisi ja nyki niin, etta olin aivan varma, etta nyt se kylla putoaa...
ReplyDeleteLapset ovat kyllä niin ihania. Suolakeksejä :D
ReplyDeleteHee, tuttu hissi! Tuossahan minäkin keikuin kesäkuussa. (en kyllä tullut ajatelleeksi noita ruosteläikkiä)
ReplyDelete