Niin sitä voikin tehdä, muttei YKSIN. Ainakaan Pariisissa. Vaikka Ranskassa kirkko ja valtio erkanivat toisistaan jo 300 vuotta sitten, tarkkailee meitä kadunkulkijoita sadat varajumalat. Toiset ovat lempeitä, osalla valmiiksi tuomitseva ilme kasvoillaan, yhdellä jopa pilke silmäkulmassa, arvioiden ja kiventerävät aivot raksuttaen seuraavat alitse kiitäviä kohtaloita, ratkaisuja ja sieluja. Kaikella on jälleen puolensa, eipä ole ihminen yksinäinen tässä kaupungissa. Varajumalat eivät lakkoile.
Tuiman näköisiä jumalia! En ole ehtinyt kommentoida aiemmin, mutta tässä näin kootusti: toivon kovasti että kesäpaikkahaave toteutuu pian.
ReplyDeleteAivan ihastuttavia nuo pienet taulut piha- ja porttiaiheineen! Muistan kuinka yhdellä amerikanmatkalla kuvasin kymmeniä erilaisia valkoisia puuaitoja, variaatioita samasta teemasta.
Ja arvon rouva, kyllä sinä taiteilija olet, ei siitä mihinkään pääse. Edes kotioliona (mahtava sana!) oleminen ei sitä muuta. Luova on luova aina, lahjakas on lahjakas aina. :-)