Mutta kirjahyllyn oikeassa alareunassa pilkotti epämääräinen ja hieman ruosteinen lehtirivistö. Opiskeluaikojeni aarrepino, isoanopin lapsiperhekolumnit, Wendelinin kansikuvat, nostalgiaa parhaimmillaan. Näillä olen kuumettani lietsonut, toimii, lähestytään vakavaa sairauden tilaa.
Hetkeksi kuumeen laskiessa havahdun miettimään, että mitäs ne lapset siellä sitten... Mutta eikös ennenkin vanhaa käytetty sopivasti lapsityövoimaa, oppivat elämää varten, pysyivät kiireisinä autellessa, vähintään voivat soitella kansanlauluja minun ihan pikkuruisen remontoidessa ja sisustellessa. Pitäisi oikeasti varmaan käydä se unelmamöksä katsastamassa, etteivät hienot lehdet turhaan kulu.
oi miten ihania vanhoja Kotiliesiä.
ReplyDeleteKäyn täällä blogissasi päivittäin, vaikken olekaan usein kommentoinut.
Oikeita aarteita nuo. Muistan aina yhden ihanan ulkohuussin Turun saaristossa, joka oli tapetoitu noilla vanhoilla Kotilieden kansilla, se oli sitten hieno! Toivottavasti en nyt lietsonut mökkikuumettasi lisää...Itselläni oli sama kuume ennen tätä taloa, että ymmärrän!
ReplyDelete