Villiä kesälukemista

Olen tolkuttoman nirso lukija. Tällainen lukihäiriöinen asettaa kirjalle vaatimukset, jotka ovat ihan omaa luokkaansa. Ensinnäkin aihepiirin täytyy olla kiinnostava, teksti ei saa briljeerata hankalilla sivistyssanoilla joita en ole koskaan oikein oppinut ja lauserakenteiden on oltava sen verran selkeitä ja kappaleiden lyhyitä, että tiedän mistä juttu kertoo. Ja kaikki selvää suomea - muuten nukahdan tavaamiseeni. Suomenkieleen haluaisin yhden lisän: sukupuolen häneen, sekin helpottaisi monesti ymmärtämistä.
Kaikesta huolimatta joskus jopa luen omistamiani kirjoja! Alkukeväästä piipahtaessani Akateemisessa Kirjakaupassa haalin muutamia mielenkiintoisen NÄKÖISIÄ pokkareita. Yksi niistä osoittautui julkisen kehumisen arvoiseksi.


Jos kirjailijan nimi on Bulbul on kirjan pakko olla hauska, siis suunnattoman hauska. Jos kirjan nimi on Munakoisojen kiukku, täytyy sen lähestyä ruokaa uudella jännittävällä tavalla, erikoisen jännittävällä tavalla. Jos kansikuva on noin lämminhenkinen, täytyy lukijalle tulla hiki pelkästä kuvaillun kuumuuden ja tulisten ruokien miettimisestä, siis polttava hiki.


Jos kappaleiden nimet ovat Julmettu juhla-ateria, Sienistä sekaisin, Ruokaa jonka puolesta kuolla, Kuolleen miehen kestit, on kirja luettava yhdellä istumalla, paitsi jos on ruvettava kesken kaiken kokkaamaan kirjan meheviä reseptejä. Tämä on kirja sellaiselle joka haluaa piipahtaa intialaisten ystävättärien kanssa keittiöön ja jopa ymmärtää heitä!