Thursday, June 7, 2007

Japaninsininen

Minulla näitä sairauksia riittää, nimittäin jo aiemmin mainitsemieni apina- ja Intia-vaivojen sekä vakavan mökkimalarian lisäksi minulla on vuodesta 1982 ollut myös malariatyyppinen Japani-kuume. Silloin suloisella 80-luvulla kaverit tapetoivat huoneensa Boy Georgella, Duran Duranilla, Nipalla. Minun huoneeni beessiä kukkatapettia koristi mistä lie haalimani Japanisälä. Ollessani 12 soitin jopa Japanin suurlähetystöön ja heidän lähettämät esitteet sekä Nykypäivän Japani -kirja olivat pikään suurimpia aarteitani. Suuri Kiitos ystävällisyydestä heille!


Tänään halusin piristää itseäni hieman, estetiikannälkä iski ja matkasin 17 metropysäkinväliä kohti Vietnamkiinajapania. Ja ei mennyt montaakaan minuuttia kun jo oli aasiantalouskasvu ja kulutusinto iskenyt. Hedelmät sujahtivat pussiin vikkelään, puoleen hintaan kun olivat! Vakava hetki koitti japanilaisten pikkukulhojen hypätessä eteeni. Sininen väri on mielestäni julma ja kalsean makuinen, MUTTA kun japanilaiset ovat tehneet sinisestäkin niin rauhottavan, tasapainoisen ja houkuttelevan...Lähipäivinä säästyn metromatkalta, sillä voin ihastella kulhoa kotona, minusta alkaa huokua tyyneys ja raikkaus.

5 comments:

  1. Mielenkiintoista, minäkään en käyttänyt näitä nipoja ym, sillä ostin ärrältä ranskalaisia Ellejä ja tapetoin niillä. Enkä ole ranskalaisen elämän fanituksesta päässyt vieläkään...en edes epäonnistuneen 90-luvun alun au pair-reissun jälkeen.

    ReplyDelete
  2. Suurten kaupunkien yksi hyvä puoli; metrolla pääsee "ulkomaille".
    Minä tutustun usein Haagissa, Amsterdamissa tai Rotterdamissa vaikkapa juuri aasialaisiin juttuhin.
    Menen vaikka supermarkettiin, jossa kuulutuksetkin tulevat esim. kiinaksi, jonka ilmoitustaulusta ei tajua sanaakaan jne.
    Ihan kuin olisi kauempanakin käynyt.
    (ja halvalla saa ostettua palan maata ja kulttuuria kotiinkin - ainakin mielikuvien muodossa)

    ReplyDelete
  3. Hih, minulla oli Duran Duran sijasta Japan-bändin kuvia ! David Sylvian & co olivat ihania... tunsitko ?

    Jossain vaiheessa soolouraansa David Sylvian teki yhteistyötä Ryuichi Sakamoton kanssa - japanifanin ihastukseksi !

    ReplyDelete
  4. Maurelita,
    Olen aina ollut enemmän klassiseen musiikkiin kallellaan, enkä tiedä popin puolelta pakollisen yleissivistyksenkään vertaa...Muistan kyllä kuulleeni joskus jostain Japan-bändistä, että sellainen on/oli. No, ainakin hyvä nimi poppoolla!

    ReplyDelete
  5. Mina lienee ainoa tasta porukasta, joka muistaa sen Japani salan!!! Onhan itsellanikin ollut aina niista Tuusulan ajoista lahtien japanilainen kirjekaveri Sumire, kuulemme vielakin toisistamme aina silloin talloin. Mistapas muualta, kuin Partio-lehden palstalta hanetkin bongasin (kuten monet muutkin kirjekaverit ympari maailman, jotka ovat sittemmin jaaneet). Olimme Katan kanssa kosmopoliitteja jo 80-luvulla, vaikkemme Cosmopolitania luekaan... (nimim. 4 pv Suomeen!!!)

    ReplyDelete