Jokaisena arkipäivänä 9.00-13.00 Lentokenttämoottoritien kupeeessa Sanlituniin kääntyvän risteyksen kupeessa olevassa puistokaistaleessa:
Kuorolaulua kerrassaan eläväisen kuoronjohtajan innostamana, sydämen kyllyydestä, korkealta ja kovaa.
Puhallinkvartetti säestää ja auttaa pysymään melodiassa.
Lauluvihkoihin on varaa jokaisella sillä hintana vain 1,5 euroa.
Eikä ne eläkeläiset niin kangistuneita mummeleita ole, pekingiläisten rouvien eläkeijän ollessa 50, miesten 60.
Ainoa täysipainoisen osallistumisen tarvittava taito lienee joko laulujen ulkoa osaaminen tai lukutaito, sekä "nuottien" että sanojen.
Seuraa on tarjolla kohtalaisesti, noin 200. Iloisia, antaumuksella laulavia pekingiläisiä. Puun katveeseen mahtuu vielä monta!
Mukava postaus, kiitokset! Ja todella omistautuneen näköinen orkesterinjohtaja :)
ReplyDeleteOijoi! Olisin välittömästi messissä. Vähintään lymyilemässä takarivissä ja hyräilemässä mukana :)
ReplyDeleteTuo oli kyllä näkemisen ja kuulemisen arvoinen esitys. Olen muistellut monesti täällä puisoissa kävellessäni. Miltähän se kuulostaisi Helsingissä uuden musiikkitalon ja Töölönlahden välisessä puistossa? Pitisikö tehdä aloite ensi kesäksi?
ReplyDeleteIhana tapa viettää aikaa! Vähän kuin Suomessa se ohjelma Tammerkosken sillalla ;P Miten siellä voi nuotitkin olla noin vaikean näköisiä....?
ReplyDeleteTekisi terää tännekin Karakallion mäelle saada vähän syysmasiksen esto-musisointia! Onko siellä naapurustossa elo ennallaan?
ReplyDeleteIhan selvästi siellä Pekingissä tykätään tehdä asioita yhdessä ja kaikkien nähden. Tämä laulujutun lisäksi olen ymmärtänyt, että siellä kokoonnutaan voimistelemaan tiettyyn aikaan.
ReplyDeleteVilijonna, mukaan vain, vaikka laulujen sanat ovat mitä ovat.
Alhaiset eläkeiät, ikä lienee elinikä?
Anteeksi nuo kirjoitusvirheet! Vilijonna pitää tietenkin olla Vilijonkka.
ReplyDeleteVideo ois ollut kiva :D
ReplyDeleteIhana postaus ♥
Pandice, johtaja oli mainio, oikea teräsmies, sillä jaksoi heilua kuin permantovoimistelija ja todellakin sai ihmiset laulamana hurjalla intensiivisyydellä. Neljä tuntia, huh!
ReplyDeletesc, kyllä siinä itse kutakin alkoi laulattaa, mutta melodiat vain olivat niin vieraita, sellaisia, noh, kiinalaisia, joiden logiikasta ei meinaa päästä jyvälle millään. Oikein kaunista!
Pensastasku, se olisikin mielenkiintoinen kokeilu. Mahtaisiko sinne tulla ketään? Suomalaiset kun suhtautuvat kuorolaulantaan niin vakavasti. Toisaalta ovathan Kauneimmat joululaulut -tilaisuudetkin hyvin suosittuja! Ehkä Honkain keskellä -laulutkin vetaisivät väkeä paikalle.
Hietzu, en tiedä suomalaisista ohjelmista mittään (yli 6 vuotta poissa). Nuottilogiikka on sikäli hassu, että siinä oli numerot 1-7, kun taas asteikossahan on 8 nuottia. Duurit ja mollit oli merkitty ihan ymmärrettävästi laulujen yläpuolelle, samoin tempo.
Satu, moi! Ihan samat jutut. Paasasin juuri klubitalon pomolle kuntosalin likaisuudesta, halloweenhärdellistä selvittiin hengissä ja ihmeellisen kaunis syksy jatkuu kuulaana. Jo yli viikko kohtuullista ilmanlaatua!
Marjatta, jumppataan ja tanssitaan, soitetaan kansanmusiikkia ja talutetaan huonokuntoisia, joka aamu, puisto pullollaan aktiviteettia! Itse asiassa en tiedä kiinalasten naisten keskimääräistä elinikää, mutta kyllä se nykyisin varmasti yli kuudenkymmenen on. Ainakin Pekingissä, jossa siis nämä eläkkeetkin ovat. Maalla onkin toiset olot ja säännöt tyystin. Siellä eläkkeenä toimivat lapset.
Mizyéna, kamerani valitettava puute on videon uupuminen! Olisin mieluusti äänittänyt kaunista ja ekspressiivistä laulua sekä niitä railakkaita suosionosoituksia joka laulun jälkeen.
Mahtavaa spontaaniutta! Entisenä kuorolaulajana ihailen tuollaista.
ReplyDeleteOiskohan niin, että heillä eri asteikko? Eikä välttämättä meidän asteikkojen duuri-molli systeemiä. Asteikoitahan on monenlaisia, joissain vaan viisikin säveltä. Ja se just, jos on eri asteikkosysteemi tekee vaikeaksi "melodian kiinni saamisen", kun se intervallien logiikka on tottumattomaan korvaan outo.
ReplyDeleteTää postaus sai mut ihan kademielelle. MInä kaipaan kovasti yhteislaulumahdollisuuksia. En halua mennä mihinkään kuoroon, jossa harjoitellaan tiettyjä kipaleita, eikä mikään esiintyminenkään erityisesti kiinnosta. Haluaisin vaan just tuommosta, että ollaan yhdessä ja lauletaan jotain toivelaulukirjasta ja ei haittaa, vaikkei kaikki nyt just niin nuotilleen laulaiskaan.
Aikasemmin mulla oli semmonen kaveripiiri, että homma onnistui ihan noin vaan - jos oltiin iltaa istumassa, niin jossain vaiheessa joku ehdotti, että laulettasko. Tai jos lasten kanssa päivää viettämässä, niin jossain vaiheessa vedettiin muutamat lastenlaulusetit.
Täällä Sveitsissä en ole törmännyt samanlaisiin hengenheimolaisiin ja se on mulle suru. Yhdessä laulaminen puhdistaa mielen ja raikastaa kehon. Tuntuu, että hengityskin sujuu paremmin kunnon hoilaussession jälkeen. Onneks mun lapset sentään tykkää laulaa mun kanssa, vaikka ovatkin jo melkein teinejä.
Minusta on sääli, että musiikista on meillä "lännessä" tullut sellainen tuote - toiset esittää ja toiset kuluttaa. Siis on sillekin paikkansa, mutta hienointa minusta on sen tekemisen jakaminen. Että tässä me yhdessä lauletaan ja soitetaan ja jaetaan ne tunteet, joita musiikki herättää.
Lempi Sveitsistä
Merja, spontaaniutta nimenomaan, ei mitää ilmoittautumisia tai kyttäuilyjä, että kuinka pitkään jaksoi tai tuli ollenkaan. Kansaa tuli ja meni ja laulu soi!
ReplyDeleteLempi, juu, meillä kanssa "lukiotyttöjen" kanssa aina lauletaan, nyt myös heidän vieraillessa täällä luonani. Ja oli kyllä ihanaa! Opiskeluaikoina lähetettiin poikaystävät baariin pelaamaan biljardia jotta saatiin rauhassa hoilata koko ilta! Ja minäkään en tykkää esiintymisistä. Laulaisin miellelläni vaikka päivittäin ryhmässä, mutta länkkäreiden ajatusmaailmassa pitäisi päästä aina esiintymään, joka taas jännittää minua ihan kamalasti ja vie kaiken riemun musisoinnista. Sävelasteikkokysymystä pohdin, mutta ei se perinteinen pentatoninenkaan ollut, mikä lie kulttuurivallankumouksen tuote ehkä? Yhden laulun sanoista sain sen verran selvää, että laulettiin kovasti Kiinasta, työstä ja työläisistä...
Onpa suloista ja toimis varmaan suomessakin kesäisi. Kai ne meidänkin mummot ja papat laulais mielellään puistossa...vai laulaisko!
ReplyDelete