Ajattelin pitää valokuvanäyttelyn vielä ennen joulua. Teemaksi on ilmeisesti muotoutumassa talot, ja niiden katoavaisuus. Vähän naurattaa itseänikin, sillä olen päätynyt peräti niinkin hienoon ajatukseen, että kiinalaisissa taloissa on koristeellinen katto, kerrokselliset seinät ja monesti myös lattia - ei aina. Kyllä tästä vielä näyttelyn aikaan saan. Voi vain olla, etten (tälläkään) kerralla kirjoita kokoelmasta sen kummempaa syvällistä esittelyesseetä. Kunhan pläjäytän kuvat sienille ja katsojat saavat vetää omat johtopäätöksensä kuvaajan aivoituksista.
-----
Muutenkin ajatukset ovat näkemisessä ja kuvissa. Keskimmäisen silmä vaivaa jälleen ja hän on ajoittain kovin surkea. Alamme tulla miehen kanssa tulokseen, että on ryhdyttävä itse aktiiviseksi tiedon etsijäksi ja yhteen kokoajaksi. Viikon elämys liittyykin juuri tähän, sillä saimme lääkärissä kurkistaa silmään sisälle ja nähdä ongelmakohdan todella suurena tietokoneen ruudulta. Vau, se oli maallikolle sekä estettinen, mielenkiintoinen että valaiseva kokemus. Ymmärsin silmälääkäreillä olevan kaunis työ!
-----
Ilmanlaatu tänään "hazardous".
Talojen katoavaisuus kuulostaa paitsi esteettiseltä myös arvokkaalta aiheelta. Uskon että saat hienoa aikaan.
ReplyDeleteParempia ilmoja ja silmiä toivottelen!
voi sita teidan ilmaa. meilta loytyy yksi silmavikainen ja odotamme tietoa mika mattaa.
ReplyDeleteHyvä idea!
ReplyDeleteMinä olen miettinyt tuota talojen katoavaisuutta Suomen kontekstissa. Nyt kun tuli ne uudet jätevesidirektiivit sun muut, niin varmaan monet heti sotien jälkeen rakennetut rintamamiestalot jää vallan ilman käyttöä.
Talot kovalla työllä rakentaneet, kivisiä peltoja viljelemällä ja pieniä metsäpalstoja hoitamalla rahoittaneet rintamamiehet ovat itse kuolleet tai palvelutalossa.
Ja nyt sitten me - noitten rintamamiesten lapsenlapset mietitään, että sinne mätänee talo, kun kaikkien uusien EU- direktiivien vaatimat energia, jäte jne. investoinnit tulee ihan hiton kalliiksi siihen nähden, että taloa pystyisi käyttämään maksimissaan muutaman viikon vuodessa. Järven rannassa oleville taloille varmaan löytyy ottajia, mutta aution kylän rajamailla oleva "kuivan maan" asumukselle ei.
Jotenkin kirpaisee juuri se, kun tietää, että nuo talot on todellakin revitty rakentajien selkänahasta - erilainen prosessi kun pykästä Kannustalo valmiille kaava-alueelle, jossa kunnallistekniikka ja niin edelleen.
Tulipa vähän ankea teksti. Toisaalta osoittaa, että sun teema on hyvä ja moniuloitteinen! Jään odottamaan kuviasi (eiks niin, että mekin saadaan nähdä ainakin osa?).
Lempi Sveitsistä
Ai niin, unohtui sanoa, että toivottavasti saatte silmäasiaan selvyyttä!
ReplyDeleteLempi Sveitsistä
Tervehdys Vilijonkalle pitkästä aikaa, lumisesta Helsingistä! Katselin hetken kuviasi ja samalla syntyi tarve postata, että ne ovat minusta pysähdyttävän kauniita! Sitten vasta huomasin, että aiheena on valokuvanäyttely: kannatan siis ehdottomasti! Ja ylimmälle kuvalle (ainakin) on siis ostajaehdokas :-)
ReplyDeleteMerja, ikuisena kauneuden perään haikailevana huomaan kelpuuttavani vain kauniita kuvia sarjaan, vaikka alkuperäisenä ajatuksenani oli olla keskittyä siihen raadollisempaan puoleen. Mutta ei sellaisia kuvia jaksa katsella, edes näyttelyn vertaa. Kiitos tsempistä.
ReplyDeleteAurinko, tää ilma on ihan P:stä. kun käy 150 metrin päässä lähikaupassa niin jo haisee iho Pekingiltä. Mua säälittää nää alkuasukkaat, joilla ei poispääsyä ole. Meidän silmävaiva melkein tiedetään, se on geneettinen juttu, mutta toimivaa hoitoa ei tiedetä ja sitä tässä nyt arvotaan. Että jos joku sittenkin jossain päin maailmaa olisi viisaampi. Oi ihana internet, hyvää viihdykettä öiseen aikaan etsiä tietoa sairauksista.
Lempi, ne direktiivit nyt onkin ihan pöyristyttäviä. Osa ihan paikallaan, mutta kyllä ne monissa äärimaissa, kuten Suomessa, hurjia vaikeuksia luovat. Lupaan päästää teidät lukijatkin näyttelykierrokselle kunhan niin pitkälle pääsen!
Nina, kiitos terveisistä! Olen kyllä ennenkin toimittanut tauluja Suomeen. Matkalaukussahan ne kulkee.
Juuri kun olin aikeissa kirjoittaa näkemistä koskevan kirjoituksen blogiin luen tämän.
ReplyDeleteMulla on ikuisuusvaivana herpes-silmässä. Se on ilmeisesti ollut minulla jo parikymppisestä asti mutta se on tunnistettu vasta noin vuosi sitten.
Tämän vuoden aikana sitä on yritetty kolmesti häätää pois. Nyt on taas ok mutta kuinka kauan.
Sen lisäksi näyttää siltä että kohta pitää lähteä Varilux -kaupoille...eli monitehoja hankkimaan!
Kannatan näyttelyä!!
ReplyDeleteToivottavasti silmävaivainen saa avun. Ei sitä aina osata suomessakaan. Sairastin vuosia sitten niin harvinaisen silmäsairauden suomessa, että yliopistollisen sairaalan ylilääkärit istuivat pitkät tovit sairaalakirjastossa ihmettelemässä mikä minulla voisi olla. Kun tajuttiin mikä on ja, että se se on kuin lottovoitto saada niin olinkin kaikkien opiskelijoidenkin yleinen ihmettelyn aihe lääkien hokiessa "tälläistä ei teidän uralla välttämättä koskaan tule vastaan". :)
Näyttely, hienoa :)
ReplyDeleteMinä en ole koskaan kurkistanut silmän sisälle, en arvannut, että siellä on kaunista. Toivottavasti löydätte avun silmään...en osaa muuta sanoa.
Näyttely, loistavaa!
ReplyDeleteKannatan, sitä tiedon hannkimista ja kokoamista. Toivottavasti apua löytyy ja olo paranee.
Piilomaja, näkeminen on useamman postauksen arvoinen juttu! Huomasin vain, että oma ajatus oli katkennut kirjoittaessani, sillä ilmanlaadun mukaanvetämiseen oli myös näkemisyy, sillä tämä on kuin puolisokeaa leikkisi, käsikopelolla kuljetaan. Herpes kuulostaa ikävältä, oikein kirpeältä vaivalta. Hyh.
ReplyDeleteMizyéna, sait siis hetken nauttia suosiosta! Vähän niin kuin mieheni eilen hammasläkärissä. Hänellä on yksi erikoisen muotoinen poskihammas (kuulin tästä ensimmäistä kertaa eilen), ja hammaslääkäri oli kutsunut kaikki kolme paikalla ollut hoitajaa sitä ihastelemaan. Noloa minusta. No joo, tämä meidän tytön sairaus on nimetön, vaikka sama on isällään ollut jo 30 vuotta, kauempana suvussa muitakin sairastuneita. On sairastettu joka asuinmaassamme, hoidettu yliopiston klinikalla jne. mutta jostain syystä ketään ei kiinnosta sen tutkiminen. Että miten kivuliaita oireita voisi ennaltaehkäistä, lieventää ja estää hoidolla näköä haittaavien arpien synty. Mutta ei ole vissiin tarpeeksi seksikäs aihe kellekkään silmälääkärille. Tai sitten liian harvainen, ilman suurempaa merkitystä kansakunnan hyvinvoinnille.
Kirjailijatar, siellä on kuin avaruudessa, mutta lämmintä ja ihania vesistöjä. Maisemalta näytti. Lapsen silmässä näkyi pilvenhattara.
Pikkujutut, kuten kaikkien sairauksien kanssa niin tässäkin taitaa olla niin, että tärkeää on itse (tai vanhempien) tuntea sairaus ja sen kulku. Selviäisi vähemmällä säädöllä joka lääkärivisiitillä.