Pekingissä on 600 000 ulkomaalaista. Paljon Koreasta, ameriikkalaisia ja kanadalaisia paluumuuttajia, mutta sitten myös tällaisia kuten me , muutamiksi vuosiksi työn ja uteliaisuuden perässä muuttaneita. Säännöllisin väliajoin tapaamme eri yhteyksissä pariskuntia jotka ovat ns. previsiitiillä, katsastamassa paikkoja, että joskos mekin. Silloin tulee analysoitua hyvinkin tarkkaan elämää täällä, "selviytymisstrategioita", huippuja ja kuoppia. Kuten taas eilen. Melkein pää menee moisesta sekaisin. Ja sitä samaa keskustelua käydään päivästä ja viikosta toiseen myös jo täällä asuvien kanssa.
Jospa tänään ei tarvitsisi analysoida, sen kun porskuttaisi vaan eteenpäin. Ensin Suomi-kouluun, sitten joulumyyjäisten kautta kaupungille lounaalle ja illalla tuttujen tupareihin. Tavallinen lauantai ilman syvällisempiä pohdintoja, kiitos.
On varmaan toisinaan raskasta kertoilla ihmisille aina ne samat asiat. Toisaalta,oli matka minkä pituinen tahansa,ainahan sitä joutuu vastaamaan "noh, millaista oli" -kysymyksiin.
ReplyDeleteLeppoista lauantaita! :)
Tuo alempi kuva on hellyttävä. Niin viaton ja iloinen lapsukainen :)
Voi sentään pikkuisia:)
ReplyDeleteTänään olisi täälläkin jokapuolella joulumyyjäisiä, mutta minä en ole vielä valmis.
Ymmärrän hyvin nuo analyysit, ja sen miten joskus tuntuu ettei muuta pyörikään päässä.
ReplyDeleteMutta nauttikaa nyt lauantaista, tuparit kuulostaa hyvältä tavalta unohtaa muut mietinnät!
MinÄkin kyllä ymmärrän ne, mutta olen jo aika vÄsynyt niihin. Mun muutin Ranskaan oli kaikki uutta ja HYVIN ihmeellistä mulle. Silloin tunsin tarvetta analysoida ja pohtia aikani. Onnekseni mulla oli mm. maassa pitkään asuneita myös ranskalaisen puolison kanssa olevia, joten olimme ns. samassa veneessä, samat asiat yhteisiä.
ReplyDeleteHollannissa sitä analysointia ja pohdintaa vasta tulikin harrastettua!
Siellä oli paljon vain käymässä olevia suomalaisia joiden kanssa asioita ruodittiin. Maassa vakituisemmin asuviakin, hollantilaisen miehen kanssa eläviä myös jotka sitten yrittivät selittää meille maan asioita joita ei aina ollut ihan helppo sulattaa.
SUomalaispiirit olivat mulle todella tÄrkeitä siellä.
Kun muutimme tÄnne oli kuin "tulisi kotiin". Kaikki oli tuttua ja turvallista. Tämä ei ole Ranska mutta suurin osa arkeni asioista on sieltä tuttuja. Ja kielikin.
Ihan alussa olin jonkun verran suomalaisten seuroissa mukana mutta huomasin etten täällÄ sitä "tarvitse" siinä mielessä kuin vaikka Hollannissa. PIkemminkin mua alkoi aivan riivatusti ärsyttää se paikallisten ihmisten ja tapojen kyseenalaistaminen ja mollaaminen ja SUomi-kaipuu ja kaikki.
Mun täällä oikein hyvä olla enkä jaksa sitä sellaista...Toki mitä vaan voi tapahtua mutta olemme täällä jollakin tapaa "jäädäksemme" eli ei ollenkaan mahdotonta että hyvin kauan. Sekin varmaan vaikuttaa.
Niin se jäi sanomatta etten tietysti voi sanoa että suomalaisten seurat olisi vain sitä analysointia ja valitusta ja ihanaa, kohta pääsee Suomeen -juttua mutta huomasin että mitä kummallisimmissa yhteyksissä se kyllä sitä oli. Tai että kun näki jonkun niin heti tuli kysymys: no, koska Suomeen taas?
ReplyDeleteIhana blogi sinulla! Todella kauniita kuvia. (Varsinkin keskimmäisesi itsestään ottamat :-) Mäkin olen asunut pariin otteeseen pidemmän ajan ulkomailla ja kyllä siinä kaikkea tietty pyörii mielessä. Mutta näin jälkeenpäin hienoja kokemuksia! Helpot asiat harvoin tuntuu kovin ihmeellisiltä, vasta vaikeuksien ja uurastuksen jälkeen saavutetut, kuten ulkomaille asettuminen, jättää olon, että tulipas tehtyä jotain hienoa!
ReplyDeleteMillaisia joulumyyjäisiä teillä siellä on?
ReplyDeleteHietzu, oikeastaan en tarkoittanut olevani väsynyt "vastaamaan samoihin kysymyksiin", vaan pikemminkin tähän ijänikuiseen vatvomiseen, että miten tämä elämä oikein menee, mitä haluaa, mitä toivoo, miten kannattaa, kiinnostaako, missä oikeastaan... Kunhan saisi vaan olla. Eikä tästä väsymyksestä voi syyttää kuin itseään, kukaan muu ei näihin pohdintoihin pakota.
ReplyDeleteLiivia, en minäkään olisi vielä aivan valmis jouluisiin myyjäisiin, mutta nämä olivat nimestään huolimatta ihan vain yleisesti myyjäiset. Ainoat oikeasti jouluiset asiat olivat ruotsalaiset joulukranssit ja suomalaisten glögi ja piparkakkutalot.
Piilomaja, ehkä näitä pohdintoja harrastetaan nimenomaan silloin kun ei olla 100% tyytyväisiä?! Ja kun tiedetään, ettei ikinä muututa sen maan kansalaisiksi tai että olisi muuten halukas asumaan siellä ikuisesti. Meillä esimerkiksi keskustelussa on että muutetaanko nyt keväällä jonnekin vai yritetäänkö saada jäädä vielä vuodeksi. Ja se jonnekin tietty liittyy siihen kysymykseen, että mitä sitä elämässään oikein haluaakaan. Mitä määränpäätä kohti tässä tilanteessa haluaisi kulkea.
Ja sitäkin mietin, että miettivätkö näitä kysymyksiä ns. kotikonnuilleen jääneet yhtä intensiivisesti kuin me ulkomaille lähteneet. Vai porskuttaako sitä vain eteenpäin sen kummemmin ajattelematta, koska mitään sopimuksia ei tarvitse ruveta säätämään, joissa ikäänkuin virallisesti toteaa sitoutuvansa olemaan tässä ja nyt taas seuraavat vuodet.
Samat smalltalkit täälläkin. Viimeksi tänään, että lähdettekö jouluksi Suomeen? Kuinka pitkään ennätätte olla jne.
Kauniit kuvat, kiitos kehuista! Onhan tämä Kiinassa ja Pariisissakin (jossa ennen punkkasimme) asuminen varmaan joidenkin mielestä jännää ja jopa hienoa. Minulle se kyllä tuntuu lähinnä arjelta, lomilla kun suuntaamme aina Suomeen, ja yllättävän raskaaltakin. Saavutuksena en tätä elämäntapaa ajattele. Vain yhtenä tapana kulkea elämä läpi. Täytynee odottaa tämän loppumista jotta pystyn katsomaan tätä vaihetta enemmän ulkopuolisen silmin.
Thilda, hyväntekeväisyysmyyjäisiä, niitähän nämä kaikki ovat. Tämän kertainen tuotto taisi mennä jollekin näistä viime vuosien kiinalaisen maanjäristysalueen jälleenrakennukselle. Kansainvälisen koulun jumppasalissa, erilaiset yhteisöt, pienyrittäjät ja järjestöt myyvät käsitöitä, ruokia, ja jopa ulkomailta tuotuja tuotteita. Suomalaisten pöydästä sai mm. Fazerin karkkeja joita ihmiset olivat maahan salakuljettaneet! Jes!