Kirkkaus auttaa ehkä hieman sietämään tuota sisarusten välistä kahnausta. Miten ne jaksavat toisiaan niin halveksua, nälviä, tahallaan ärsyttää? Keskellä kaunista pyhäpäivää? Odotan huomista jolloin ripottelen heidät taas koulun eri kolkkiin.
Sunday, November 21, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Mitä nuo alimman kuvan hedelmät ovat?
ReplyDeleteOlisko ne Persimoneja eli Kakeja eli Sharoneja - tai sitten ei: Yhtä kaikki - ihania kuveja, etenkin tuo keskimmäinen:)
ReplyDeleteHuomista odotellaan täälläkin... mutta ensin pitää selvitä tämä sunnuntai :)
ReplyDeleteHietzu, ne ovat tosiaan persimoneja, varsinaisia vitamiinipommeja. Pysyvät puissa ihmeen pitkään, ihmiset niitä pussukka+pitkä keppi -viritelmillä yrittävät saada poimittua. Jos hedelmä tipahtaa maahan käy sille samoin kuin kanamunalle, eli pussi on tärkeä!
ReplyDeleteAnonyymi, kiitos Sharon -nimestä jota en tiennyt!
Merja, me ollaan täällä jo tosi pitkällä, enää kaksi tuntia lasten vuoteeseen menoon... ai kamalaa mitä mä oikein puhun.
ReplyDeleteMiten ne jaksavatkin, niin....
ReplyDeleteVArmaankin suurin suruni arjessamme on nimenomaan se ettei noilla kahdella ole oikeastaan mitään muuta tekemistäân keskenaän kuin tuo mitä kuvailit.
Kun joskus, äärimmäisen harvoin on hetki että tekevät jotakin yhdessä lankean melkein kiitollisuudesta polvilleni.
Eikä ikinä uskoisi että kaikkien muiden ihmisten kanssa heillä ei ole mitään ongelmaa.
Minä oon nyt vaan niin onnellinen, että olen kasvanut isoksi eikä tarvitse enää kahnailla sisarusten kanssa.
ReplyDeletePaitsi, että homma jatkuu kun ollaan kaikki koolla.
Arkiaamusta nauttii tänään tämäkin äiti hektisen viikonlopun jälkeen pitää saada ladata akkua, että taas jaksaa :)
ReplyDelete