En minä oikeastaan vain kesää sieltä albumeista mennyt etsimään, vaan tietynlaista inventaariota tein. Eräs pidempään täällä työskennellyt henkilö nimittäin paukutti, että olen myöhässä, ettei täältä enää hyviä kuvia saa, että turha toivo, hyviä kuvia ei enää tule! Ymmärrän yskän mikäli hyvän kuvan kriteeri on vanhanajan hutongin tunnelman vangitseminen filmille. Onneksi en mennyttä haluakaan kuvata, vaan sitä mitä näen juuri tänään ja nyt, mitä ympärilläni tällä hetkellä on. Eihän kukaan voi omasta elämästään olla myöhässä!
Pidän kuvistani. Ne ovat minun tuotoksiani, muistojani, kuvia minun mieleen.
Tässä ja nyt on hyvä.
Onpas rajoittunutta ajatella että vain tietyn aiheiset kuvat olisivat niitä "hyviä".
ReplyDeleteOlen suurella kiinnostuksella seurannut blogiasi ja katsellut kauniita kuviasi. Jatka vain omalla hyvällä linjallasi!
Miten mulle tuli tunne että olen kuullut ennenkin tuon ettei "enää" saa hyviä kuvia...
ReplyDeleteJa sitten muistin keneltä. Isältä.
Hänelle hyvä kuva on mustavalkoinen paperikuva puutalosta jota ei enää ole.
Vaikka mua hiukan naurattaa niin ymmärrän häntä kyllä. Oman hyvän kuvan määritelmäni yritän pitää mahdollisemman avoimena ja laajana.
Aika nostalgiapainotteinen maailmankuva tulla kommentin pamauttajalla! Hyvä voi olla niin monella tavalla - oli sitten kysymys kuvasta tai ihmisestä.
ReplyDeleteKaunista joulun odotusta Pekingiin! T2
Ihana ajatus tuo, ettei omasta elämästään voi olla myöhässä. Kun itsekin elän välillä vähän liikaa menneessä maailmassa, niin tuo on hyvä pitää mielessä.
ReplyDeletet.jaana
Miolann, kuvaesimerkkinä musta Pekingissä myydään vain yhden sorttisia postikortteja, niitä romanttisia mustavalkoisia historiaa kuvaavia. Kaunistahan täältä saa suurennuslasilla nykyään etsiä, mutta silti, löytyy sitäkin kunhan jaksaa etsiä. Ja se mitä on ympärillä nyt on tätä todellisuutta, eikä yhtään vähärvoisempaa!
ReplyDeletePiilomaja, ymmärrän että tämä ihminen ajattelee niin. Mutta minä en niin ajattele, sillä minusta ihan vaikka kuva roskasta saattaa olla oivaltava, kaunis ja hyvä. Monet ulkkkarit unohtuvat vain haikailemaan menneen perään, haluaisivat sen vanhan romanttisen Kiinan takaisin, välillä myös minä.
T2, kiitos! Arvaas mikä on kyllä päivän vitsi? Mä tajusin juuri mistä toi sun nimimerkki muodostuu... Ethän sä ole tuota käyttänyt vasta kun, noh, ehkä 25 vuotta. En oikeasti voi olla näin yksinkertainen!
Jaana, minusta usein tuntuu että olisin soveltunut loistavasti elämään aikaisemmilla vuosisadoilla, mutta koska elän kuitenkin nyt lienee parasta nauttia tämän ajan antimista!
Minustakin tuo, ettei omasta elämästään voi olla myöhässä on lohduttava ajatus. Ei voikaan, vaikka välillä tuntuu siltä, jos tahti on liian kova.
ReplyDeleteVälillä tuntuu, ettei täältä pimeydestä saa hyviä kuvia, kun ei ehdi valoisalla kuvata. Ehkä sekin on vaan päänsisäinen rajotus.
Tässä asiassa osaan asettua niin hyvin kummallekin puolelle näkökulmaa, että en voi sanoa, kun että hyvä, että on monet näkemykset!
ReplyDeletesaitko ilmaistua hälle omasi?
Kirjailijatar, kuvaamaan vaan, pimeitäja vaikka hieman tärähtäneitäkin kuvia. Ei kameraa saa hämärän vuoksi päästääpölyttymään!
ReplyDeleteEilen tänään huomenna, luullakseni sain. Seuraavaksi hän siirtyi tivaamaan kuvieni sanomaa. No, kauneuttahan minä etsin. Siihen hän tuhahti, miehiseen tyyliin. Hetken kuluttua hän suureksi ihmetyksekseni palasi pakeilleni ehdottelemaan yhteistyötä. En vain tiedä oliko tosisssaan vai oliko kyse jostain lepyttelystä, sillä keskustelun sävy oli kohtalaisen kiivas ansimmäisen aiheen aikoihin, hänen taholtaan. Sinäänsä ehdotetun yhteisprojektin aihe olisi kiinnostava.
Todella ihania kesätunnelmia.Vaikka saan kyllä ihania tunnelmia kuvistasi aikaan oli ne miltä vuodenajalta tahansa. :) Silloin tällöin minäkin sukeltelen omiin kuva-arkistoihin,niissä saattaa hyvinkin vierähtää tovi jos toinenkin.
ReplyDeleteNaulan kantaa, tässä ja nyt, tästä hetkestä ei olla myöhässä. Kunhan oikeasti elää nyt eikä sitku.
ReplyDeleteMutta joulun odotuksessa voi elää sekä nyt että sit. Meillä on availtu jo kolme luukkua siitä Ainoasta Oikeasta Joulukalenterista.
Hyviä kuvia on niin monenlaisia. Menneeseen usein haikailen itsekin, ihailen vanhoja ympäristöjä, huolella käsin rakennettuja taloja, vaikka ainoa tosi on tämä hetki. Toisaalta eikö hyvä kuva ole se, että vaikka köyhyyden ja kurjuuden keskeltä onnistuu vangitsemaan lapsen hymyn. Tai se, että kuvan kautta näyttää sen köyhyyden ja kurjuuden ja lapsen itkun. Meillä taitaa jokaisella olla näitä 'hyvän kuvan' rajoituksia asenteissamme. Niitä vaan on niin paljon helpompi nähdä muissa ihmisissä. ;) (Minä ainakin olen hyvä provosoitumaan, mutta taatusti en näe, jos oma näkökulmani on kapea.)
ReplyDeleteHietzu, oikeastaan kaikenlaiset arkistot ja varastot ovat paikkoja, joissa ajankulun unohtaa helposti. Vintit ja kellarikomerot ovat ehkä parhaita.
ReplyDeletePipuu, joulu lähenee täälläkin Ainoan Oikean avulla. Avaavat tytöt luukkuja vuorotellen. Tosin tänään kuopus ei jaksanut odottaa huomiseen, joten keskimmäisen jo avaama luukku "suljettiin" ja hän sai "avata" sen uudelleen. Sanoin hänen voivan tehdä sitä vaikka 10 kertaa jos huvittaa - ei huvittanut. Muita nauratti paljonkin.
Morso, juu, provosoituminen on hassua, että kuinka siihen lankeaakin. Ja ilman muuta minun näkökulmani on monipuolinen sekä paras!
Ai ovat osanneet kalenterimyyjät sinne asti ovikelloa rimputtamaan? ;D
ReplyDelete