Eilisen naistenpäivän kunniaksi meillä oli miehen kanssa (suunnittelematon) kahdenkeskeinen tapaaminen. Matkamme kulki sattumoisin kaupungin ylellisimmän hotellin ohi jonne päätimme pistäytyä...
...kupposelle teetä. Valtavassa kultaisessa aulassa uppouduimme nojatuoleihin ja hörpimme keväisen vihreää herkkua. Nautinto oli hetken täydellinen, mutta loppupäivän ohjelma pakotti olemaan ajassa ja skarppina.
Seuraavalla kerralla suunnittelen teehetken etukäteen, pakkaan kirjan käsilaukkuun ja unohdan rannekellon kotiin. Enkä taida kertoa kenellekään minne menen, kunhan vain katoan hetkeksi todellisuudesta posliinijalkaisten lappujen katveeseen. Tullakseni taas takaisin, vastatakseni ikuisiin surkeiden lapsosten kantelupuheluihin: "Kuopus söi kaikki nakit... keskimäinen sitä... esikoinen tätä".
-ei kuitenkaan ensitreffien treenausta tällä kertaa:)
ReplyDeleteOma äitini opetti meille, että töistä tullessa hänelle on annettava 5 minuttia aikaa koota itsensä, ennenkuin "kuorolaulu" alkaa. Kai me usein syöksyimme hänen kimppuunsa samantien "nakkihuolinemme"
Ymmärrän hyvin nyt.
Oma salainen teehetki kuulostaa ihanalta :) Tuo lasten nahina ja kantelu on väsyttävää.
ReplyDeleteOnpa mielenkiintoinen paikka ja hienoja kuvia:)
ReplyDeleteps. On hauskaa lukea kuulumisia maapallon toiselta puolelta!
No jo on prameaa! Aivan upea muuten tuo portaikon takaseinässä oleva kaislan vai bambun vai minkä lehtien kuviointi nyt lieneekään.
ReplyDeleteMä olen alkanut myös harrastaa kirjanlukemista kahviloissa, kotona kun ei onnistu, vaikka ei ole kuin yksi beibi lahkeessa roikkumassa, heh. Ehkä sitten joskus jos on useampi niin ihmettelen, mitä silloin vikisin...