Varastaisitko sinä työnantajalta 20 euron edestä kalaa (summa suhteutettuna suomalaiseen hintatason)? Entä sulloisitko sen pikkuruiseen käsilaukkuusi tai takintaskuun?
Vielä viiden päivän jälkeenkin palaavat ajatukseni siihen hetkeen, kun löydän minuuttia ennen kotiapulaisen kotiinlähtöä kellarista silityslaudalta likaisen pyyhkeen alta kotiapulaisen kännykän sekä pussillisen lohta (loput olivat jo kattilassa keiton muodossa). Säikähdin niin, en halunnut uskoa näkemääni, vaan lättäsin pyyhkeen äkkiä takaisin ja jatkoin aikomaani silitystä. Samassa kotiapulainen tajusi sijaintini, tuli paikalle kiireen vilkkaa ja nappasi pyyhkeen kaloineen päivineen, tipautti pyykin koriin ja häippäsi. Näkemiin sanomatta, toisin kuin yleensä.
Mitä on jo ennen tätä lähtenyt? Mitä seuraavaksi? Onko tämä reilua peliä?
Kaksi vuotta hänen kanssaan on sujunut hyvin, lukuunottamatta pieniä ja vähän isompiakin näkemyseroja lastenkasvatuksen ja hoitotavan suhteen ja muuta ilmiselvää kulttuurien yhteentörmäystä. Mutta mieleeni ei kertaakaan ole tullut epäillä häntä epärehellisyydestä.
Tässä luottamuksen menettämistä surressa samanaikaisesti naurattaa. Miltä tuntuisi sulloa 300 grammaa lohta ohuessa muovipussissa povitaskuun? Sellainen lisärinta, hyllyisikö se kivasti kotia kohti polkiessa?
Voi fisu tätä elämää. Ihmettelen pelin henkeä lammessamme.
Ohhoh, onpa ikävä tilanne... Joissain maissahan tuollainen "pieni" työnantajalta sosialisoiminen on miltei maan tapa, jota ei niin hirveästi edes paheksuta. Tarkemmin ajateltuna kyllähän Suomessakin ainakin kyniä ym. pientä toimistosälää viedään yleisesti.
ReplyDeleteKumpi on pienempi paha, uuden apulaisen etsiminen (ja kouluttaminen?) vai pienen varastelun sietäminen?
Oletteko jo päättäneet, mitä asian kanssa teette?
Jotenkin epärehellisyys tuntuu pahemmalta, kun kohteena on yksityishenkilö työnantajana, eikä mikään iso firma. Viittaan tässä Anun mainitsemaan kynien yms toimistokamojen pieneen sosialisointiin työpaikalta. Vaikka eihän sekään oikein ole. Inhottava tilanne - tsemppiä sen ratkomiseen.
ReplyDeleteOnpas varsin ikävä tilanne ja voin vain kuvitella miten kurjalta tuntuu :( Isku vasten kasvoja.
ReplyDeleteTulee tietysti miettineeksi sitäkin, että miksi hän on varastanut? Onko hän kovin köyhä, pitääkö ruokkia koko suku, onko hänellä normaalipalkallaan varaa hankkia lohta ikinä? Onko epärehellisyys mitenkä sallittua kiinalaisessa kulttuurissa?
Toivottovasti saatte asiat sumplittua parhain päin.
Ikava tilanne, varsinkin kun teilla on kaksi vuotta yhteista historiaa takana. Mutta olenpa kuullut vastaavia tarinoita taallakin..
ReplyDeleteKurja homma. Miten tuohon nyt pitää sitten suhtautua? Suomalaisessa kulttuurissa ei olisi hyväksyttyä, mutta miten kiinalaisessa?
ReplyDeleteMinusta kynien pölliminen on vähän eri juttu kuin että ihminen, joka kaitsee lapsiasi, varastaa. Minulle tulisi heti epämukava tunne, että voiko häneen muutoinkaan luottaa. Tuollainen selän takana kieroilu on inhaa, mutta toisaalta helppo tuomita, kun ei tiedä motiivia.
ReplyDeleteajattelisin, että jos joku varastaa ruokaa, ottaa hän sen tarpeeseen. Minusta kameran, lompakon, korujen, rahan ym. varastaminen olisi paljon pahempi juttu.
ReplyDeleteLapsena asuin kehitysmaassa, jossa ruokaa hupeni kodin keittiöstä aina suuria määriä, mutta äitini ei koskaan nähnyt, mihin ja miten se katosi. Oletuksena kuitenkin oli, että kotiapulainen vei taskussaan perheelleen. Siihen ei puututtu, kävi heitä vain sääliksi.
Anu, valitettavasti tilanne on edennyt niin, että antanemme potkut. Tämä oli vain sellainen viimeinen niitti. Hän kun ei oikein ole saanut luotua minkäänlaista suhdetta lapsiin ja kotipulainen on ainoa tapa saada vetoapua arkeen miehen tehdessä hyvinkin pitkää päivää. Uusi apulainen on jo kiikarissa!
ReplyDeleteRooibos, tilanne ratkeaa taatusti pian, tavalla tai toisella. Itse en hyväksy minkäänlaista varastamista.
Kenza, kyllä hän meidän näkökulmasta on hyvin köyhä, mutta paikallisesti katsottuna hänen palkkansa on yli keskitason, perhe terve, koti ja lapsella jopa "pekinkiläisen paperit" eli on oikeutettu kouluun yms. Lohi on todellakin ylellisyyttä, mutten siltikään voi varastamista hyväksyä.
Tarja, nyt kun olen muiden ulkkareiden kanssa asiasta puhunut niin ei taida olla mitenkään poikkeuksellinen tapahtuma. Muttei kuitenkaan paikallisestikaan hyväksyttävä, siksihän vahdit portilla syynäävät apulaisten kassit ja pyöränkorit.
Katja, rehellisesti sanottuna en aivan tiedä 100% varmuudella. Mutta kyllä suurin osa on rehellisiä ja ei tämäkään tapaus ollut varsinaisesti etukäteen suunniteltu. Tilanne nyt vain teki varkaan. Kiinassa annetaan potkut ja sanoudutaan itsekin irti helposti, ei se niin vakavaa tunnu olevan. Pieniä riskejä siis voi hyvin ottaa, kun sentään sai maistaa lohta.
Matroskin, juuri noin olen minäkin asian ajatellut.
Serenissima, vaikka kuinka mieluusti haluaisin ajatella kanssasi samoin, en tässä tapauksessa voi. Ensinnäkin hänellä on varaa ruokaan ja sitä on kaupoissa ja toreilla saatavissa. Toiseksi jos hän olisi kysynyt, että voiko viedä ylimääräisen lohen kotiinsa, olisin todennäköisesti sanonut että vie vain, mutta ei, hän valitsi pöllimisen. Mitä "ylimääräistä" lähtee seuraavaksi?
totta sekin, ettei huonoa apulaista kannata pitää. Toivottavasti seuraava on parempi! Jännittävää lukea kertomuksiasi, kaikki kuulostaa, ja varsinkin näyttää, niin erilaiselta kuin Euroopassa.
ReplyDeleteVihatkoot kunhan pelkäävät, sellainen "työkulttuuri" voi joskus olla paras. Potkut minäkin antaisin.
ReplyDeleteToivottavasti löydätte paremman apulaisen.
ReplyDeleteMä jäin kateellisena tuijottamaan noita valokuvia. Täällä vanhat ukot pelailee vaikka mitä pelejä katujen kulmilla mutta en ole koskaan kehdannut saada pyytää ottaa läheltä kuvia :)
Ymmärrän kyllä aivan hyvin ratkaisunne, -epärehellisyys ei muuksi muutu. Olin vain jostain lukenut, että edes jotenkuten länsimaiseen pirtaan sopivan apulaisen olisi kiven alla siellä.
ReplyDeleteSerenissima, kovin on erilaista juu, toisaalta ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Mutta onhan mulla kova ikävä Eurooppaan. Näin kahden vuoden jälkeen Pariisi ja elämä siellä tuntuu aivan ihastuttavan selkeältä...
ReplyDeleteAnonymous, ei, en halua kiinalaista vihaa päälleni. Kerran olen yhden sututtanut, se riitti kokemukseksi siltä saralta. Mieheni puolestaan yritti töissä perinteistä oppia, jossa pomon on hyvä nolata itsensä säännöllisin väliajoin. Niinpä hän kuuntelutti muutamalle kiinalaiselle alaisellaan yhtä levyä jossa hän hoilottaa varsin hilpeässä nousuhumalassa - puihin meni, alaiset vain ihastelivat, että pomo laulaa oikein äänilevyllä.
Mizyena, mun tekniikkani on seuraava: kamera on esillä vatsan päällä keikkumassa, lähestyn kuvakohdetta kauhean kiinnostuneena, että voi kuinka hieno käsityö/kylläpä pelaatte nopeasti, kukas onkaan johdossa/mitä jännää katukauppasi myykään jne. Sitten en lupaa kysykään, tarkkailen vain reaktion ensimmäisen kuvan jälkeen, joka yleensä on tyystin välinpitämätön. Paitsi jos kyse on lapsista heidät komennetaan oitis poseeraamaan. Täällä on siis todella helppoa kuvata. Vaikeus on saada omat lapset suostumaan kiinalaisten kuvattaviksi, sillä aina kaupungille lähdettäessä joku haluaa yhteiskuvaan vaaleiden tyttöjen kanssa, vähintään yksi kuvausharrastaja seuraa meitä ja kuvaa tyttjä superzoomillaan. Se tuntuu vähän ikävältä. Minulla on hyvin vaatimaton zoomi, joten kaikki kuvani ovat "rehellisesti" otettuja.
Anu, meidän kulmilla on onneksi paljon apulaisia, jotka ovat olleet vuosia länkkäreillä töissä. Kuten tämä meidän vanhakin, jolla on kymmenen vuoden kokemus. Kyllä hän itselleen uuden paikan löytää, toivottavasti sellaisen jossa ei ole tempperamenttisiä ja muutenkin eläväisiä lapsia, kuten meillä.
Luottamus on kyllä kaiken a ja o. Potkujen antaminen on aina raastava ja inhottava tilanne mutta epärehellisyys ei ainakaan minun mielestäni ole hyväksyttävää.
ReplyDeleteMutta olen kuullut paljonkin tapauksista sekä Kiinassa että Intiassa. joissa varastamista (rahaa, timanttisormuksia, vaatteita)on katsottu läpisormien ihan sen takia, että kotiapulainen on niiiiin hyvä lasten kanssa.
Tilaisuus tekee varkaan ja hyvin onnistunut tilaisuus saa jatkamaan.
Uskoisin etta tilanne ei teidan pirtissa paljon paranisi jos paatyisitkin antamaan anteeksi ja pitamaan aysi. Tuollainen jaa hiertamaan aina selkarankaan ja vaikuttaa teidan keskinaisiin valeihin. Ayi otti tyhman riskin. Koskas aiot kertoa? Tiedan vaan etta taalla paassa alkaa puhelimet laulamaan you know ;-)
ReplyDeleteYmmärrän hyvin jos haluatte vaihtaa apulaista.
ReplyDeleteMutta ei ole kuule pelkästään kiinalaista hommaa tuollainen. Meillä oli joskus hoitaja lapsilla Oulussa, olin ostanut ison köntin lihaa ja pyytänyt siitä tekemään keittoa/kastiketta/jotain. Ihmettelin sitten kotona illalla kun katsoin lihan määrää ruoassa enkä nähnyt loppuja jääkaapissa. Päättelin sitten että sinnehän se taisi päätyä hoitajan kotiin, omalle lautaselle..
voi en voi edes aloittaa tasta asiasta. meille on kaynyt kaikki mahdolliset kuviot ja mulla on ollut noin viisi kuusi apulaista, jotka asuivat meilla taman seitseman vuoden aikana. yksi oli vuoden niin, etta tuli aamulla neljaksi tunniksi. nyt kay tati kerran viikossa lapsenvahtina ja silittaa. muuten teen kaikki itse. meilta on varastettu, on valehdeltu, on pilattu vaatteita ja piilotettu kaappiin jne jne. en enaa ota toista naista talooni. se on varma.
ReplyDeleteAi tämmöistä...
ReplyDeletevarastaminen on väärin ja tajuan jos haluatte antaa potkut.
Samaan aikaan ajattelen sitä naista ja kalaa muovipussissa ja että hänen täytyy se varastaa.
Ei kai kukaan muuten vaan...?
En kyllä minäkään olisi hyväksynyt varastamista!
ReplyDeleteJa lohihan on ihan mielettömän kallista Kiinassa, ihan suomalaisenkin mittapuun mukaan!
Jos ayilla olisi ollut "vain nälkä", olisi hän voinut viedä jotain halvempaa, sen olisi vielä voinut ymmärtää, mutta ei hyväksyä.Tiedä vaikka myytäväksi varasti...