Hetkeä ennen esityksen alkua esikoinen pohtii ystävättärineen tanssiasujensa helmojen saksimista. Suurta uhmakkutta ja epävarmuutta kauneudesta. Minä jännitän Mr. Opettajan auktoriteettia ja lavalle pian astelevaa lopputulosta.
Kuopuksen ajantaju ei vielä kerro milloin lavalle on määrä astella, joten hän keskittyy esiliinan äänimaailmaan. Raaps ja pap. Minä huomaan hänen värjäytyneet piirtelijän sormet. Keskimäistä en kameran etsimeen saa, hän keskittyy takahuoneen vilkkaaseen sosiaaliseen elämään.
-----
Illalla lapset toivoivat koulun olevan lumitilanteen vuoksi tänään suljettu, mutta toive ei toteutunut, vaikka ulkona pääkallokeli onkin. Taisi olla helpottunut, mutta väsynyt olo.
Minä väänsin viikonlopun aikana kuusi balettinutturaa sekä maalasin kuusi teatterimeikkiä. Huolehdin tyttäret kahdesti ehjissä sukkahousuissa, kylläisinä ja maitoviiksittöminä teatteriin. Ihmettelen kuinka ikinä jaksaisin mennä kodin ulkopuoliseen päivätyöhön tänään. Niin, lapset patistin kuitenkin surutta kouluun...
Kauniita ja herkkiä kuvia!
ReplyDeletePrinsessaunelmaa...
Ja todella, valmis esitys kätkee sisälleen kaiken sen "näkymättömän" työn ja vaivan, myös lasten ollessa kyseessä.
Kyllä lapsen harrastamisen huolto työstä käy, varsinkin kolmen kanssa!
ReplyDeleteIhania nuo balleriinasi!
Meillä tyttö tahtoisi taas lopettaa baletin (bussimatkat on niin raskaita) ja olen sanonutkin, että ei pakoteta. Mutta tahtookin mennä kevätnäytökseen, joten sitten on pakko käydä tunneillakin. Mutta olen aika varma että tämä on viimeinen balettivuosi.
Ihanaa glamouria!!Ei meillä vaan ole tuollaista...;)
ReplyDeleteKauniita balleriinoja!
ReplyDeleteNostan hattua sinulle, minusta ei tuohon olisi.
No huh, oli sulla hommaa! Multa ei enää varmaan onnistuisi belettinuttura itsellenikään, saati sitten muille. Ihan ammattiesiintyjän näköisiä tytöt ovat! Montako kertaa viikossa teillä baletoidaan? Mä oon niin laiska, etten ole vielä vienyt Roopea mihinkään harrastukseen. Viime vuonna oli futis, mutta se oli kätevästi koulun pihalla koulun jälkeen, joten ei tarvinnut lähteä mihinkään erikseen. Koulupäivät ovat niin pitkiä, ettei sitä illalla tule enää niin helposti lähdettyä mihinkään. Ja toisaalta ei lapsi ole vielä niin kaivannutkaan harrastuksia.
ReplyDeleteHalaus!
Pipuu, hei pitkästä aikaa! Pääsisi paljon helpommalla jos olisi vähemmän täydellisyyteen pyrkivä...
ReplyDeleteLiivia, bussimatkan jaksaisi meidänkin tytöistä ainoastaan kaksi vanhinta, ehkä. Ja eikö teillä ne busiilinjatkin vähentyneet? Harmi jos innostus on laantunut, mutta kenties joskus myöhemmin lapsi innostuu uudestaan tai ainakin hän on saanut kokea jotain uutta tämän tanssitalven aikana.
Sanna, glamourit kehiin vaan, show pystyyn, tällingit päälle ja Tiimarista hilettä. Eipä ole arki enää harmaata.
Pikkujutut, enpä tiennyt minäkään vielä neljä vuotta sitten, että tälla lailla olisin baletin maailmaan paneutunut! Itse asiassa se meikkaaminen on hauskaa!
p.s. meidän miehet taitavat olla matkalla Pohjolaan samaan tilaisuuteen! Meinasin laittaa R:n mukana sulle pienen Ranska-paketin, mutta R epäili, että unohtaisi antaa sen S:lle ja toisaalta epäili myös muistaisiko S tuoda sen sulle. Huoh, miehet!! Toivottavasti näemme kesällä ihan oikeasti, niin sitten saat viimeistään Ranska-muistelopaketin!
ReplyDeleteKaisa, joo, lapsen itsensä on ehdottomasti haluttava harrastaa, muuten ei tule mitään. Meillä sattui hurjan hyvä tuuri, sillä tämä tanssikoulu sijaitsee 200 metrin päässä kotoa! Kuopus ja keskimmäinen tanssivat kerran viikossa tunnin, mutta esikoisella onkin jo kahdesti viikossa 1,5 tuntia. Siinä ajassa ehtiikin oppia paljon ja edistyminen näkyy. Terveiset perheelle!
ReplyDeleteKaisa, ehkä R oli oikeassa, sillä edellisen terveispaketin saaminen ystävältä Nairobista miehen työpöydän kautta minule kesti kaksi kuukautta! Mies tosin väittää, ettei hän sitä pimittänyt vaan jotkut portsarit ja sihteerit. Mikä tahansa on totuus niin pitkä oli paketin reissu.
ReplyDeleteHetki ennen esitystä siellä verhoissa on minusta kamalin ja ihanin.
ReplyDeleteJuu, bussipysäkiltä on nykyään kohtuuton kävely lähivuorojen lopetuksen jälkeen. Lapsi, joka on kahdeksalta aamulla lähtenyt kouluun ja sieltä suoraan kaupunkiin odottamaan baletin alkua, pääsee kotiin vasta seitsemän bussilla (muita kun ei mene, ja siinäkin on tunti notkumista baletin jälkeen), siihen päälle sitten 45 minuuttia bussissa istumista ja sitten vielä yli kilsan kävely pimeässä (no kohta onneksi valoisaa!)ylämäkeä kotiin. Kotona ollaan kahdeksan aikaan. Ymmärrän minäkin hyvin, jollei innosta.Sori kun nyt vaikersin tämän tänne, mutta harmittaa aina niin, että on hyvä saada välillä purskahtaa ulos:)
ReplyDeleteHerkkaa ja kaunista...
ReplyDeleteAu revoir! Juu alkaa ranskan opiskelu - Casassa sita tarvitsee!
Tulen sun luokse avun pyyntoon jos/kun tarve! :)
BLOGitse