Äidin työ

Tämä pienten lasten äitiys vaatii taitoja, joiden merkitystä ei osannut aavistaakaan esikoista odottaessa, ja keskeisin niistä on vaatehuollon ja pukeutumisen taitaminen. Olen yrittänyt sisäistää ajatuksen, että huonon sään sijasta on ainoastaan väärää pukeutumista. Täällä ympäristön malli pyrkii saamaan jalansijaa elämäämme - sadesäällä sisään, lumisateella lukitaan jo ovet, kylmällä (+3C) väristään pikkuhameissa, pakkasen sattuessa suljetaan puistot liukastumisvaaran vuoksi... Hymyillen palautan mieleeni tyttöjen entisen perhepäivähoitajan, joka hoidokkeineen ulkoili säällä kuin säällä neljä tuntia päivässä. Aina yhtä iloisesti.


Aamulla oli lämpöä vain kahdeksan astetta, harmaa taivas, kostea tuuli. Koulupäivänsä puistossa aloittavalle kuopukselle päälle sukkikset, "balet" (=pyörivä hame) ja ulkohousut. Puistoon päästyämme alkoi tihkusade, joten repusta pujahti päälle kuravaatteet. Mammat pakenivat kiireen vilkkaa cremelle lämpöiseen kulmakahvilaan. Kuinka ollakaan, hetkisen päästä sade lakkasi ja näin sieluni silmin kuinka kaikki lapset rupesivat riisumaan jo tässä vaiheessa hiekkaisia sadetakkejaan.


Todennäköisesti kuopus haluaa iltapäivällä kotimatkaksi päällensä ainoastaan fleecen. Ja ehdottomasti ei enää kumppareita, vaan äidin kassista on löydyttävä pikkukengät, sillä tyylistä on pidettävä kiinni. Sään nopeat vaihtelut ovat tyypillistä Pariisia, haastetta riittää etenkin tyttöjen äideillä. Täällä olisi hyvät markkinat goretexsukkahousuille, ostaisin niitä oitis useamman parin.

Nyt, pyykkärin lakisääteisellä kahvitauolla, olen iloinen tuosta ihanasta syksyisestä auringosta, joka saa värit hehkumaan ja ruskan saapumaan kaupunkiin. Ja minulla on täällä sisällä ihan lämmin.