Minulla oli lapsena lemmikkinä Kalle-kultakala. (Myös pahvista tekemäni aidon kokoinen pikuveljeni oli Kalle.) Kultakala Kalle oli tummansiniharmaa, pallosilmäinen ja eli peräti neljä vuotta, muistaakseni. Nyt jälkeenpäin asioita opiskelleena tiedän hoitaneeni Kallea täysin väärin, mutta rakkautta se ehkä sai sitten hieman tavallista enemmän. Olen muistellut kalaani toisinaan ja joskus tullut sellainen pieni kaihokin. Yhtään valokuvaa ei tullut napattua, mutta suloinen ja lempeä se oli!
Alkusyksystä näin puistossa vilaukselta eräällä naisella huikean kauniin paitakankaan. Siinä turkoosinsinisellä pohjalla uiskenteli huntueväisiä oransseja kultakaloja. Silloin se iski, kultakalakuume. Lapsien suureksi huvitukseksi haikailen ja unelmoin moisista, haluan aina kulkea eläinkaupan kautta, innostun kun jossain kuvassa vilahtaakin kultakala. He ova jopa tokaisseet muutaman kerran:"No etkö sä nyt voi vaan ostaa sitä kalaa!" En, en voi koska tiedän liian paljon. En kykenisi tarjoamaan kalaselle kalanarvoisia elinoloja.
Aamulla kuume kohosi sietämättömiin lukemiin. Hoidin sitä surffaamalla netissä kaikki kultakalasivut ja samalla luonnostelin uiskentelevia kaunokaisia kopiopapereille. Suuria, pulleita, hyvinvoivia kultakaloja. Pahin tuska helpottui, vaikkei kuume kokonaan laskenutkaan.
Ja se mitä aikuinen edellä sitä 3-vuotias perässä. Niin, Cilla varmasti hoitaisi kaloja kaikkein eniten perheessämme. Jään siis edelleen harkitsemaan asiaa, jospa sittenkin...
Sunday, November 25, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ajatus nro yksi: voi miten osaat piirtää! Eri suunnista sun muuta. Minulle aivan mahdoton asia.
ReplyDeleteToinen juttu mikä tuli mieleen; saatan ihailla kalojen värejä jne. mutta noin ylipäätään linnut ja kalat ovat minulle jotakin, joka jättää aika kylmäksi. En nyt ihan puhuisi lintukammosta tai että pelkäisin niitä mutta en jotenkin tykkää linnuista ja kaloista.
Mitähän sekin kertoo ihmisestä - vai ei mitään??? (paitsi ettei tykkää.)
Samoin täällä äimistelen upeaa piirrustustaitoasi, luulin ensin painokankaaksi!
ReplyDeleteMulla vähän sama juttu Violetin kanssa, en kaipaa kotiini lintuja tai kaloja. Mutta yksi kultakala pyöreässä maljassa on kyllä hieno näky, tiedän tiedän, eläinrääkkäystähän se...
Cillan piirros on liikuttava!
Onpa Cilla saanut piirrettyä tosi hienot kultakalat! (Äidistään nyt puhumattakaan, mutta se ei sinänsä hämmästyttänyt...) Aivan ilmiselviä mereneläviä ja erittäin lennokkaita! Puhuit painokankaasta: tuosta Cillan desingnistakin syntyisi vallan veikeä kangas!
ReplyDeleteMeilläkin oli akvaario lapsuudenkodissani. Jaksoimme katsella kalojen liikkeitä vaikka kuinka pitkään. Vaan kun olisi se sisäkkö, joka hoitaisi puunauksen siinäkin valtakunnassa! Ei kauan pysy esteettisenä, jos levä peittää lasit.
Upeita kultakaloja,niin äidin kuin tyttärenkin.
ReplyDeleteKaloja on ihana katsella.