Tänään, vaihteeksi, olen ollut Dr. Vilijonkka. Vastaanotollani tänään on pitänyt haipakkaa. Tähän mennessä (klo 10.25) on ollut jo kolme enemmän ja vähemmän akuuttia tapausta. Ensimmäinen oli simätulehduspotilas, seuraavalla psykosomaattisia hengitysvaikeuksia sekä kolmannella syyhypunkkiepäily. Kolmen lapsen äiti väkisinkin saa yhden lisäammatin, kutsuisin sitä kotilääkäriksi, yhtään ammattilaisten taitoja vähättelemättä. Kaikenmoisten parasiittien, kihomadoista syyhyyn ja täihin, hoidon osaan ulkoa, kokemusta on niin monista tulehdustaudeista, ettei niitä jaksa edes listata. Toisaalta, on ihan hauskaa saada toteuttaa (aiemmin julkistamatonta salaista) haavetta lääkärin ammatista. Näin se menee, että ensin tehdään hieno kotidiagnoosi, sitten oikea lääkäri tutkii ja analysoi. Lopuksi voin myhäillä kuinka osasinkaan päätellä oikein tai sitten olen saanut oppia jotain uutta ja jännää, jota en ollut laisinkaan osannut ajatellakaan. Tänään pääsen taas iltapäivästä Dr. Julian oppitunnille! Muistikirjanen sujahtaa käsilaukkuun ja korvat asettuvat hörölle.
Mitä?? Vilijonkka on lyhyttukkainen?? Sun piti olla pitkätukkainen! (Siis näitä kuvia mitä itse päässään luo eri blogihenkilöistä...)
ReplyDeleteJoka tapauksessa oikein vauhdikas kuva kesken hoitotoimenpiteen!
Ihmettelen jatkuvasti etteivät meidän pojat ole juuri koskaan kipeitä. Eivät koskaan ole olleet kuin äärimmäisen harvoin. Olisko kuume/nuha kerran, pari vuodessa. Ripulia tai oksennustautia en edes muista milloin oli viimeksi, korvatulehdus on ollut kaksi kertaa toisella ja kerran toisella. Vesirokko molemmilla.
En tajua miten eivät sairastu koska ovat koulussa ja syövätkin aivan mitä sattuu eikä tässä olla niin urheilullisiakaan...Onnea matkassa, luulisin.
Piilomaja, on mulla ollut pitkä hiukset, tosi pitkät n. 10 vuotta, mutta toisen ja kolmannen lapsen jälkeen ne lähtivät päästä itsestään, joten päätin tyytyä lyhyempään versioon. Kuvittelen niiden vaikuttavan paksummilta lyhyempinä.
ReplyDeleteEhkä nimimerkkisi Vilijonkka on antanut sen mielikuvan tukasta;-)
ReplyDeleteItse olen seilannut koko aikuisikäni aivan lyhyen ja noin olkapääpituisen tukan välillä. Juuri koskaan en ole siihen ollut tyytyväinen. Juuri nyt kun ajattelin antaa kasvaa pidemmäksi tuli joku saakelin sulkasato. Koko syksyn hiuksia lähti valtavalla vauhdilla. Entisestään ohuet hiukset ohenivat aina vaan. Nyt putoaminen on loppunut ja uusi, noin kolmen sentin "sänki" on tilalla - tai siis ei multa nyt kaikki tukka lqhtenyt, mutta siis...
Onhan sinulla kokemusta sairaalan päivystyspolilta.Osatosihteeriuntuvikko lajitteli potilaat. Kyllä sillä kokemuksella kolme tytärtä hoitaa. Miten se olikaan pikakurssi potilaiden lajittelussa: Jos näkyy verta - tapaturma., Vatsa kipeä - kirurginen, kaikki muut - sisätautisia. Tsemppiä kotisairaalaan!
ReplyDeleteMinäkin olen kuvitellut että sinulla on pitkä vaalea letti persuksiin asti. Kaikkea sitä pää kehittelee, tai kyllähän se kehittelee kun ei ole ihmistä nähnyt, ja kuitenkin on ajatuksissa. Mutta lyhyttukkainenkin Vilijonkka käy mainiosti!
ReplyDeleteMun äidillä on kanssa salaisia (tai ei edes niin salaisia) haaveita lääkärin ammatista, ja hän onkin saanut lisänimen Tohtori Kirsti, koska kuvittelee tietävänsä sairauksista kaiken, voi kyllä oikeasti aika paljon tietääkkin.
Itse olin vuoden sairaanhoitajakoulussa ja se oli mulle väärin paikka maailmassa. Kokemus sinänsä.
Antoisia höristelyjä Dr. Julianin luona!
Mulle tulee kylmiä väreitä aina, kun vain ajattelenkin näitä hoito-ihmisiä tai lääkäreitä. Kammo juontaa juurensa ala- ja yläasteen kylmäkätiseen terveydenhoitajaan, joka oli kammottava nainen. Hän itse piti kaikkea sitä täysin normaalina ja luonnollisena, mitä puberteetti-ikäinen ei todellakaan pidä, ja pitäisi mielellään omana yksityisasianaan. Muistan terveydenhoitajan luona käyntien nöyryyttävän ja epämukavan tunteen varmaan ikuisesti. Ainoat positiiviset kokemukseni hoitajista ja lääkäreistä liittyvät yllätys yllätys..synnytyssaliin ja vastasyntyneiden osastolle. Siellä tunsin olevani turvassa.
ReplyDeleteMiten tämä kuulostaakin niin tutulta. Kolmen lapsen kanssa saa todellakin toimia lääkärikirjana. Minä olen saanut niin paljon itseluottamusta lääkäriuralla että viimeksi käyttäessäni nuorinta korvien vuoksi vastaanotolla totesin lääkärille: 'tuosta antibiootista mitä meinaat kirjoittaa ei ole hänelle mitään hyötyä, kirjoita tämä' ;-) Samoin sanelin lääkärille että nyt on todellakin taas putkituksen aika, varataan vaan se leikkauspäivä.
ReplyDeleteKaksosten ollessa 1 - 1,5 -vuotiaita kävimme lääkärissä valehtelematta kerran viikossa. Kolmen kanssa joku on aina sairaana, ja jos yksi on sairaana aina toinen (ellei kolmaskin) saa noita psykosomaattisia oireita: 'äiti, mahaan sattuu' tai 'äiti, mua yskittää, köh, köh'.
Tästäpä sainkin idean, mitä jos kirjoittaisimme 'Kotiäidin lääkärikirjan' ;-)
Liivia, Anteeksi nyt vain kovasti tuottaa pettymys hiuskuontaloni kanssa. Blondi en ole ollut koskaan, lasten vaaleat hiukset periytyvät toisen vanhemman suvusta.
ReplyDeleteMai - on mullakin niitä kamalia lääkärikokemuksia, mutta pitää yrittää asettaa itsensä tyhmien yläpuolelle ja unohtaa heidän sanomiset. Olenpa kerran jopa lähtenyt pois kesken vastaanoton ja lääkäri perään juoksemaan, että tule nyt takaisin... Nyt jo naurattaa, silloin ei.
Merja, olen aina halunnut tehdä kirjan! Pitkään kuvasin liikennemerkkejä ympäri maailman ja "tutkin" esineiden ja ihmisten heraldisointia sekä kulttuurin vaikutusta yksinkertaistamiseen. MUTTA muutama vuosi siteen löysin sen kirjan jo valmiina kirjakaupasta, höh. Onkohan ammattiäitien amatöörilääkärikirjaa jo tehty? Mä voisin vastata ainakin syylä-, parasiitti- ja psykosomaattiset sairaudetkappaleista. Ketkä haluavat osallistua? Merja varmaan on kiinnostunut kuvaamisesta, kirjoittamisen lisäksi?
Haa, nyt innostuin todella tästä kirja-ajatuksesta. Se voisi olla sopiva sekoitus ironista (ja sairasta, heh) huumoria ja käytännön ohjeita. Ja joo, voisin kuvata mutta saa muutkin tarjota kuvia.. Mietinpä vielä mitkä kappaleet voisi olla minun erityisalaa, palaan asiaan...
ReplyDeleteVilijonkka, en minä ole pettynyt, en ollenkaan!
ReplyDelete