Alvan balettiopettajan mielestä tytön uusien tossujen kiristyskuminauhan päät olivat liian pitkät, joten pienillä siroilla kynsisaksillaan oli hän ne nyhtänyt kesken tunnin kahden millin pituisiksi. Tästä seurasi, ettei Alva pitänyt opettajasta enää senkään vertaa ja solmun auettua kahden viikon kuluttua livahtivat päät varsin pieneen nauhakujaan. Uudelleenpujottaminen oli täysin mahdotonta ja löysät tossut käyttökelvottomat.
Kaikki edellä mainitut hieman ikävänsävytteiset jutut nousivat mieleeni äsken kaupan kassalla. Pakkasin ostoksiani vetokärryyni, jonka täytyttyä pyysin paria muovikassia. Ystävällinen ja hymyilevä(!) kassaneiti ojensi toisen minulle ja alkoi auttamaan pakkaamalla itse toiseen. Sehän oli varsin mukava ele, mutta sitten yhtäkkiä näen hänen tarttuvan purjooni kaksi käsin ja rusentavan sen kahteen osaan, naps vain. Minun hienon purjoni. Jota ajattelin käyttää loppuviikosta keittoon. Niin kovin hämmästyin, etten mitään saanut ulos suustani ja kassaneiti naurahti vain.
Kulttuurien yhteentörmäytä, vielä kolmen ja puolen Ranskavuodenkin jälkeen? Sitä on vain välillä niin hämmästynyt. Toisen omaisuus on yhtä kuin minun omaisuuteni? Toisaalta yrittää ymmärtää, että hyväähän ne vain tarkoittivat, sitten taas on aivan äimän käkenä. Piip piip.
Minusta tuntuu että yhteentörmäykset eivät lopu milloinkaan niin kauan kuin ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Olen tietysti asioita joissa kulttuurierot tulevat väliin mutta on paljon aivan yksilötason erojakin, erilaisia tapoja ja tottumuksia. (Ihan kuin et tietäisi...)
ReplyDeleteOlen tullut siihen tulokseen (tai näin ajattelen nyt, sillä kaikki voi muuttua!) että suurin osa ihmisistä todellakin tarkoittaa "vain hyvää" - heidän "hyvänsä" ei vain käy yksiin omani kanssa. Minä tosin taitan sen purjon itsekin, mutta sitten taas jostakin toisesta asiasta voisin olla mallin äimän käki. Että miten ne nyt tollain, eihän se noin kuulu.
Mitä tulee balettiopettajiin...nehän nyt tekevät kaikkialla ihan mitä vaan;-)Omani pisti peukaloni kumilangalla kiinni keskisormeen, jotta peukku ei vilkkuisi rumasti kämmenen takaa. Ja kuminauhaa kuule tarvittiin hänen tunneillaan!
Purjo näyttää suorastaan joutuneen väkivallan kohteeksi. Kuvaa katsellessani nousee melkein kyynel silmään, ihan oikeasti. Voi...
ReplyDeleteTUolla alhaalla nuo kultakalat ovat mahtavia! Ihania. Kultakalaisia.
Suomessa monen lienee mahdotonta, siis toisen omaan puuttuminen tuolla tavalla, mutta kyllä myös siksi, että en kuunaan olen nähnyt kassan pakkaavan asiakkaan tavaroita kassiin... Välimeren rannalla kulkiessa se yllättää aina uudelleen.
ReplyDeleteOlipas kovakourainen kassaneiti... Minä olisin ehkä vaatinut uuden purjon..
ReplyDeleteTäällä kassa + apupoika auttavat kassin pakkamisessa kassalla ja lajittelevat ihailtavan hyvin tavaroita. Lihat samaan pussiin, kuivatavarat toiseen ja maitotuotteet kolmanteen. Pussitkin ovat ilmaisia, mutta aivan hirvittävän ohuita, eli ei niihin montaa tavaraa voikaan pakata. Kauppakäynniltä palaan usein 10 kassin kanssa :)
Purjo-parka.
ReplyDelete..Olisin varmaan itsekin häkeltynyt valtavasti moisesta väkivallanteosta purjolle. Vaan veikkaisin, että siitä toivuttuani suuttumis olisi kyllä saattanut vallata mielen...!
ReplyDeleteMerkillisiä tapauksia. Olen törmännyt vain kahteen ikävään ranskalaiseen, toinen oli taksikuski joka ei koskaan tullut, toinen au pair-emäntäni.
ReplyDeleteMitä baletinopettajiin tulle, niin tyttärelläni on varmasti maailman paras. Mutta hänen esimiehensä, vanha primadonna, hyisiä väreitä...
Ah, nyt tulee kyllä ihan oma Tampereen balettiope näistä jutuista mieleen. Elwa?
ReplyDeleteTunnistin tunteesi - ja kuten Violet sanoi, ei nuo yhteentörmäykset lopu niin kauan kun on kanssakäymisessä toisten kanssa,eikä niitä aina ymmärrä.
ReplyDeleteMeillä kassapojat survovat tavarat muovipusseihin niin että kylmäkamppeet ovat samassa säkissä kuin muut tuotteet ja kaikki miten sattuu.
Balettiopeista on meillä huono kokemus. Poika, 4 v olisi halunnut kokeilla balettia mutta opettaja kirjaimellisesti heitti pojan ulos luokasta,vain tytöille kuului vastaus.Isosiskonkin baletti-innostus loppui siihen.
Jumankaut jos poikia ei oteta balettiin! Kaikki minun opettajani (joista yksi Elwa;-)) sanoivat aina että pojista on NIIN pulaa että tervetuloa kaikki kampurat tunneille!
ReplyDeleteKaupankassoista vielä; täällä meidän lähikaupassa pakkaavat erillisiin pieniin muovipusseihin jo valmiiksi muovissa olevia juttuja...jos siis vaikka ostat jauhelihan muovin alla niin se pannaan kassalla vielä omaan pussiin "ettei vaan suttaa kassia jos hajoaa'. Ja kala omaansa, pakasteet omiinsa, kaikki omiin.
Yritän joskus estellä mutten aina jaksa. Sitten kannan sitä muovia kotiin ja sitten sullon sitä roskiin eikä missään ole mitään järkeä.
Balettiopettaitavat olla oma ihmislajinsa... Mutta enpä itsekään täydellinen ole, sillä myönnettäköön etten edes muista Madamen nimeä, oliko joku Priscilla tai jotain. Sellainen pystynokkainen, sentin pakkelikerros. Eniten Alvaa harmittaa kun Madame huutaa niin kovaa, eihän meidän ruotsalaisen koulun kasvatti moiseen ole tottunut - huutavaan äitiin kylläkin.
ReplyDeleteJa mitä muovikasseihin tulee, pieniä ja ohuita ne ovat täälläkin ja siksi kait sen purjonkin taitoi, että mahtuisi paremmin. Mutta joo, tässä kait on kyse periaatteista. Muuten kyseinen myyjä on, harvinaista kyllä, jopa katsekontaktin ottava ja työtään ilolla tekevä.
Aina purjon katkaisuun saakka luin kateellisena kirjoitustasi avuliaasta kassaneidistä.
ReplyDeleteKun itse olin kaupassa töissä, olin juuri sellainen yliavulias, mutta en minäkään kenenkään purjoa olisi uskaltanut panna kahtia :)
mielenkiintoinen tuo tapaus purjo!Voin uskoa että itse olisin myös ollut varsin hämmästynyt, toisaalta harvemmin ostan purjoa, olen kevät sipuli ihminen :)
ReplyDeleteMuistan baletin opettajan Pietarista joka näpäytti kepillä erästä tyttöä jalkaan,koska nilkka ei ollut tarpeeksi ojennettu, ja polvet koukussa. Tosin hän oli huomauttanut asiasta monta kertaa aiemmen, silti ei saisi tuolla lailla. Kelju juttu teidän tytön tossut.
ps.minulla roikkuu vieläkin vanhoja kovakärkisiä ovenpielissä. Ovat niin kauniita ja muistoja täynnä. Haaveilen uusista isommista jotka mahtuisivat jalkaan.
Taytyy sanoa, etta juuri tama on se mika minua tassa maassa hairitsee. Hymyillen astutaan "rajan" yli ja jos sita ei ota ymmartaekseen voi kuulla olevansa jaykka, huumorintajuton tai vakava. Eihan se ollut kuin vitsina tai hyvaa tarkoitettuna asiana...
ReplyDeleteItse yritan olla huomaamaatta tuota asiaa, silla muuten harmittaisi koko ajan. Mutta taytyy myontaa, etta kun huono paiva osuu kohdalle ei huomaisi kuin tuollaista. Toisen omaisuudelle ei anneta tarpeeksi arvoa puhumattakaan toisen minasta... Piikitellaan hassusti huuumorilla varmasti pahaltakin tuntuvasta asiasta... ja sitten pitaisi vain nauraa ja antaa toiselle mahdollisuus kulkea "rajan" yli...
Jeps, olen huomannut saman asian, monesti ajatellut siita blogiinkin kirjoittaa, mutta aina kuvitellut sen olevan omia keskintojani. Vaikka mieheni, joka on ranskalainen yhtyy samaan ajatukseen maansa kansalaisista... Sans gêne, mitenkohan tuon kaantaisi suomeksi...?
Sanoisin että tuon ed. kommentin sisältö sopisi minusta paremminkin Hollantiin kuin Ranskaan. Tai sopii se Ranskaankin mutta Hollantiin mielestäni vielä paremmin.
ReplyDeleteSiellä jos jossakin "huumori" kukkii ja kaikki pannaan sen piikkiin..ja jollet ymmärrä, ei voi mittää.
Mutta asioissa kun on aina toinenkin puoli, niin aloin ajatella suomalaista suhtautumista omaisuuteen, omiin rajoihin (fyysisiin ja henkisiin) ja sen sellaista...Että miten kummalliselta ne mahtavatkaan tuntua ellei niihin ole kasvanut.
Minua on alkanut vuosien mittaan häiritä suomalainen pilkuntarkka sääntöjen noudattaminen, "ettei sitten vaan tule sanomista" -asenne, "ei kuulu minulle" -asenne, suunnattoman suuret reviivit, tietynlainen jäykkyys ja "asiallisuus" ja sen sellainen.
Vaikka TOISAALTA ne ovat niitä asioita joita (välillä joskus) kaipaan.
Kyllä vähän voisi järkyttää tuollainen purjon pahoinpitely!
ReplyDeleteMutta toisaalta ihailtavan pirteän rempseä kaupantäti! :)
Voisi toisaalta piristääkin tylsää kauppareissua..
Voin vain nyökytellä tahdissa Violetin kommenteille suomalaisista! Juuri niin. Suomalainen on enemmän pölhö kuin viisas seisoessaan valoissa pyhäyönä paukkupakkasessa, vaikka autoja ei näy 50 km säteellä. Noin ei voi menetellä kukaan muu kuin suomalainen. Virkavaltaa ja sääntöjä kyllä kunnioitetaan, muttei juuri mitään muuta.
ReplyDeleteNm."ulkomaanmatkan tarpeessa" ja "ei aina niin kovin isänmaallinen"