Keskittyminen yhteen asiaan kerralla tuottaa edelleen, 37 vuoden harjoittelunkin jälkeen, vaikeuksia. Barbien pukeminen, pyykkien lajittelu, vessa-asioissa auttaminen sekä kokkaus samanaikaisesti tuotti tällaisen tuloksen. Kaunis kuviointi, vai mitä? Tuntia myöhemmin ruokapöydässä lapset hienovaraisesti kommentoivat makaronilaatikon maistuvan erilaiselta kuin yleensä...
Tuttua täälläkin. JOtakuinkin kerran viikossa manaan etten enää koskaan laita ruokaa. Liian monta liikkuvaa osaa minun sopassani liian usein.
ReplyDeleteKuviointi on kyllä kaunis....
Sattuuhan sitä. Meillä syötiin isänpäivänä linssimuhennosta ilman linssejä, kun olivat yllättäen loppuneet. Oli aikamoista sörsseliä se, siis pahaa, kyllä kävi selväksi mikä aine on tuossa ruuassa olellisin.
ReplyDeleteNäitä sattuu! Meilläkin on syöty joskus kummallisen makuisia höyrytettyjä perunoita...
ReplyDeleteHah - vinguin juuri naamakirjassa miten unohdin syödä illallista pakatessani laukkuja, ja sitten poltin iltapuuroni pohjaan kun taukki roikuin netissä.
ReplyDelete;-)
Tekevälle tosiaan sattuu! :)
ReplyDelete...ja toisinaan tekevääkin sattuu.
ReplyDeleteMinua aika usein veitsien kanssa, ainakin.