Samalla kokosin lahjaa pienelle uudelle ihmiselle joka syntyi perheeseen joitakin viikkoja sitten. Minä ja mieheni saamme kunnian ottaa kummiuden vastaan. Suloinen Aate kastetaan lauantaina ja sen johdosta halusin koota ja värkätä jotain aivan erityistä hänelle.
Kummius lienee sellaista, että mitä enemmän siihen satsaa, sitä arvokkaampaa se on. Itselläni on ollut suuri onni omistaa kummitädit ja sedät, jotka ovat aina ottaneet minut avosylin vastaan ja toimineet varavanhempina. Tulin kahden serkun lapsen kummiksi liian nuorena, lapset ovat jo aikuisia, olen laiminlyönut kaikki lupaukset, tuntuu pahalta ajatellakin asiaa.
Lauantaina kummiudun toistamiseen 2000-luvulla. Tuntuu todelliselta kunnialta, rakastan tuota pientä poikaa vaikken koskaan ole edes tavannut, nähnyt kuvia vain. Häntä on ikävä ja ajattelin noiden pienten simpukoiden kuvastavan niitä kaikkia ajatuksia, joita hänestä ajattelen. Suuri simpukkarasia symboloi kaukosyliä ja lisäturvallisuutta jota toivottavasti osaan hänelle välittää.
Sisimpään simpukkaan pujahtaa piei hopeinen kasteristi (kuvassa lainakoru), joka muistuttanee rakkauden merkityksestä.
Tässä paatoksellisessa tunnelmassa en enää ryhtynyt kirjoittamaan kirjettä Aatelle alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. On ehkä parempi odottaa hieman hilpeämpiä päiviä.
Mielenkiintoinen lahja! Varmasti saajalle aarre, kunhan kasvaa ja ymmärtää asioita.
ReplyDeleteItse en ole kenenkään kummi, se sattuu yllättävän paljon. En kuulu kirkkoon, se on ystävieni selitys, kun pahoittelevat, että muuten olisivat pyytäneet kummiksi. Olisin hyvä kummi!Ja ehkä vielä olenkin joskus kummi, kuka tietää. Onnea omalle kummisuhteellenne.
Tosi kiva idea tuo lahjasi ja kiva, että kummius on sinulle iloinen asia eikä velvollisuus - niin minullekin.
ReplyDeleteEilinen tapahtuma järkyttää, surettaa, ihmetyttää, pelottaa - monenlaiset tunne- ja järkimyllerrykset käyvät mielessä. Ja melkein tuntee sen omaisten tuskan fyysisesti, mikä vallitsee tällä hetkellä tapahtumapaikalla. Aina ne uutiset järkyttävät, mutta mitä lähempänä sitä enemmän - eihän kai tätä maailmaa muuten kestäisikään...
Minä olen kolmen tytön kummi, iältään he ovat 1, 7 ja 16 v. Jokaisen kanssa voi touhuta vähän eriasioita; Minä otan kummiuteni aika vakavasti ja olen siitä jopa äärettömän ylpeä. Kovinkaan uskonnollinen kummi en osaa olla, mutta haluan, että kummilapseni tietävät, että he ovat minulle tärkeitä ja meillä on aina heille tilaa. Lentolipun olen jokaiselle luvannut ostaa siinä vaiheessa, kun elämä mättää ja tarvitaan maisemanvaihdosta omasta perheestä. En siis lippua Ibizalle, vaan meille:)
ReplyDeleteJösses, melkein unohdin; olenhan vielä pienen intialaisen Chintu-pojan kummi:)
Tarinoin vain omasta kummiudestani ja tärkein unohtui; ihana lahja kummipojallesi! Kaunis esine ja kaunis ajatus!
ReplyDeleteMinut pyydettiin 15 vuotta sitten ystävieni lasten kummiksi. Suostuin. Minä kuulun kirkkoon, he eivät, mutta ei ollut ongelma kummallekaan osapuolelle. Minua harmittaa että kun n. 11 vuotta sitten muutin pois Suomesta on kummiuskin aika tavalla erilaista kuin jos voisin olla lähempänä. Yritän parhaani mukaan välittää kuitenkin sitä ajatusta, että olen apuna milloin hän vain tarvitsee.
ReplyDeleteMeidän omia poikiamme ei ole kastettu ollenkaan. Emme osanneet päättää olisimmeko kastaneet minun vai mieheni uskontoon. Tavallaanhan tämä on aivan hölmö "ongelma", mutta päätimme että lapset päättäköön itse myöhemmin mihin uskovat vai uskovatko mihinkään. Taisimme mennä siitä missä aito oli matalin????
Käsittämättömän kauniin lahjaidean olet keksinyt.
ReplyDeleteItselleni kummilapsettomuus on niin kova paikka, etten osaa oikein muuta kommentoida.
Mielestämme valitsimme hyvät kummit omille lapsillemme, mutta kukaan heistä ei ole sellainen kummi kuin itse haluaisin olla. Antaisin enemmän aikaa ja ajatuksia kuin materiaa.
Niin, hyvähän se on nyt huudella kun ei ole vaaraa kummiutumista.
Ei kauniinpaa lahjaa voisi Aate saada - kiitos Kata! Eniten äidin mieltä lämmittää ja liikuttaa nuo kauniit ajatuksesi kummiudesta ja lapsesta. Kyynelet silmissä luin. Voisinpa halata sinua. Voisipa Aate näyttää sinulle ihanan hymynsä!
ReplyDeleteMaria
Kauniin kummilahjan Aate saa. Sait ensimmäiset kummilapsesi todellakin liian aikaisin, kuten minäkin aikoinani. Viimeiset Isa ja Aada ovat ehkä saaneet minulta sitä oikeaa kummisuhdetta, jota lapsi tarvitseea ja ansaisee. Näin ainakin uskon. Aatelle onnea ja vanhemmille myös sekä isollesiskolle Annalle. Kummit teillä on omien lastenlisäksi pienet aarteet vaalittavina.
ReplyDelete