Syksyistä rantaelämää

Lomalta kotiinpaluu venyi eiliseen. Tuntui haikealta jättää taakse Bretagnen raikkaat tuulet, kalasataman tuoreet antimet, ihanat pitkät vuorokaudet päiväunineen ja lukuhetkineen. 6-vuotiaamme olisi ollut valmis jäämään ikuisiksi ajoiksi Finistèreen, sinne missä muinainen pannukakkumaa loppui.


Aamuisin seurasimme makuuhuoneen ikkunasta eläkeläiskalastajien lähtöä kokemaan verkkonsa, jolloin alkoi myös värien ilotulitus. Kuin luonnon oma vaihtuva toritaidenäyttely, tuore teos joka aamu.


Mitä paikalliset edellä, sitä turistit perässä. "Kalastin" ensimmäistä kertaa elämässäni kävellen, taskurapusaaliini mahtui loistavasti leikkiämpäriin. Paikalliset raahasivat mukanaan kymmenlitraisia...


Sen sijaan simpukkasaaliit olisivat vaatineet kottikärryt, loputtomasti vielä edellisiäkin kauniimpia simpukoita, joita ei voinut jättää vain hiekalle lojumaan.


Päiviin sisältyi pludailuja, kivillä hyppimistä, kahlailua, tanssahtelua, laituricatwalkia, ja taas pludailua.


Yhden päivän seikkailimme Ponte du Razissa, siellä missä maa loppuu. Yritimme olla tippumatta reunalta, mutta hieman sitä nykyihminen tarvitsee lomallaankin jännitystä kaiken lököilyn lomassa.

Takana monia ihania hetkiä, mutta kivaa olla taas kotona. Heh, lapset koulussa muita aikuisia "kiusaamassa" ja minä pääsen bloggaamaan. Tervehdys taas!