Tietty määrä likaa, nuhjuisuutta, pölyä ja eritteitä on minusta siedettävissä ihan vaikka eksotiikan nimissä. Pekingissä vuoden kymmenen tyystin sateetonta kuukautta yhdistettynä Mongoliasta puhaltaviin hiekkatuuliin aiheuttaa myös tietyn haasteen kaupungin puhtaanapidolle. Mutta köyhyyttä on minusta turha syyttää, kyse on kuitenkin suurelta osin ihmisten välinpitämättömyydestä ja likaan tottumisesta sekä siivoustekniikan osaamattomuudesta. Palataan vaikka yhteen lempiaiheeseeni yleisiin vessoihin. Usein ne näyttävät jopa puhtailta, kuten Pekingin kansainvälisellä lentokentällä, mutta kuvottava haju leviää käymälöistä kauas käytäville. Tunnusomainen haju saadaan aikaiseksi pyyhkimällä lattioita mopeilla, joita ei väristä ja hajuista päätellen koskaan pestä, vaan kyykkyvessoissa väistämättä syntyviä roiskeita vain levitellään tasaiseksi kerrokseksi lattioille.
Mutta se mistä eniten puhtauteen liittyvistä asioista täällä Suomessa olen nyt nauttinut on vesi. Pehmeä, juotava, pesevä vesi. En edes viitsi ajatella kuinka monia kiloja vedenpehmennysaineita olen viimeisten vuosien aikana kantanut kotiin. Ja silti astiat ovat muuttuneet valkoharmaiksi ja samettipintaisiksi. Pesussa vaatteista lähti vain suurimmat liat ja tilalle tuli koppurainen viimeistys ja samainen harmaus. Sanotaan, että kaikkeen tottuu, mutta minulle tuo vesiongelma taisi olla varsinainen kompastuskivi. Kirkasta ja Raikasta Uutta Vuotta kaikille lukijoilleni niin maailmalla kuin täällä Suomessakin! Nautitaanpa puhtaudesta silloin kun sitä on!
Hyvää uutta vuotta sinnekin ja onnea tuleviin haasteisiin ja koitoksiin. Se on kyllä totta että puhdasta ja raikasta vettä pidetään Suomessa itsestäänselvyytenä, mutta kyllä siitä sietää olla onnellinen ja kiitollinen. Mukavaa että muistutellaan välillä että asiat eivät joka paikassa ole samoin :) Tällaisten juttujen jälkeen sitä osaa arvostaa niitä arkielämän itsestäänselvyyksiäkin.
ReplyDeleteLuen säännöllisesti kaunista blogiasi. Ihania kuvia! Muutimme itse Shanghaihin elokuussa ja siellä olen päivitellyt sitä, että niillä lattiamopeilla pestään ensin "roiskeet" pöntöstä ja sitten jatketaan hommaa samalla mopilla lattiapinnoilla... Yritän vahtia, ettei yksivuotiaamme söisi eteisessä kenkiä...
ReplyDeleteHyvää Uutta Vuotta, Mia
Ihanaa Uutta Vuotta teille puhtaassa Suomessa :-)
ReplyDeleteMinunkin suhteeni veteen on muuttunut ulkomaanvuosien aikana. Täällä kun makea vesi ei ole mikään itsestäänselvyys ja monina kuivina vuosina vettä säännöstellään esim puutarhankastelun ja autojenpesun yhteydessä, koska kaupunkien/alueiden vesivarastot ovat hupenemassa. Saa ajattelemaan.
Raikasta uutta vuotta!
ReplyDeleteYmmärrän kohta kaksi vuotta Nepalissa asuneena NIIN hyvin ajatuksesi puhtaudesta. Äitini tapaa sanoa, että puhtaus on puoli ruokaa ja hänen koulutodistuksessaan on puhtaudesta numero. Hänen opettajansa oli myös aikoinaan sanonut, että ei haittaa, vaikka vaatteet ovat paikatut, kunhan ne ovat puhtaat. Tässä pari esimerkkiä, miten tärkeää puhtaus on suomalaisille perinteisestikin.
Kun tulimme Nepalin maaseutuasunnollemme ensimmäistä kertaa ja siivoojapartio saapui, samalla nepaliharjalla siivottiin piha, portaat, lattia, jääkaappi... Myös pesurätti (arvaa, oliko se puhdas???) huuhdeltiin iloisesti tiskialtaan hanan alla, vaikka altaassa oli pesemättömiä astioitamme. Sen jälkeen annoimme siivoojille porttikiellon asuntoomme.
KIITOS blogistasi, jota olen seurannut koko Nepalissa asumisen ajan ja myös niinä väliaikoina, kun olemme olleet Suomessa! Postauksesi ovat olleet ilona elämässä ja apuna aasialaiseen kulttuuriin sopeutumisessa - tämä kun on mieheni ja minun ensimmäinen ulkomaan komennus.
Nauttikaa Suomen ihanuuksista! Mielenkiintoista, mukavaa ja makoisaa vuotta 2013!!!
Raikkaita tuulia vuodelle 2013 sinne teillekin kaikille! Tämä oli niin osuva kirjoitus. Juuri tänään nimittäin Mexico City näytti meille käsittämättömän puhtaan puolensa - ilmanlaatu oli todella hyvä, liikennettä ei loman takia nimeksikään, ja maisemat olivat niin kirkkaan kauniita. Todellakin nautin tästä päivästä, sillä tiedän, miten harvinaista tällainen ilmanlaatu täällä on. Halaus, Kaisa
ReplyDeleteVesiasioista kärsitään täälläkin. Kahvinkeitin on niin harmaa, että sitä ei meinaa kestää katsoa, ja hiukset katkeilevat, kun kova vesi tekee hiuksille niin pahaa. Noloa myöntää, mutta Suomessa raanasta tulevaa puhdasta vettä tuli pidettyä itsestään selvyytenä. Vasta täällä Intiassa olen oppinut tajuamaan, miten hyvässä asemassa Suomessa veden suhteen ollaankaan.
ReplyDeleteTäälläkin näkee ihan hirveän näköisiä moppeja, mutta eivät ne sentään noin mustia ole! :-D
Onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta teidän koko perheelle, vaikka taisin jo aiemmin toivotellakin. Ei kai toinen kerta pahastakaan ole. :-)
Astiatkin??Sen minä ymmärrän että pyykki, mutta jos posliini kerää harmaan pinnan, niin huh.
ReplyDeleteSe on minunkin tunne aina kun matkoilta palaan, että ihana puhdas suomi.
Niin tuttua tuo löyhkä! Kyykkyvessat on oma lukunsa, mutta tajusin joku aika sitten miten osa kiinalaisista suhtautuu pönttövessoihin: Seisomaan siihen rinkulan päälle ja kyykkyyn, siinä sitä vasta roiskuu. Ja seuraava kävijä kiittää. Ihmettelin että miksi tuon viereisen vessan vierailijan pää näkyy tänne mun koppiin...Ja huomasin ilmiön laajemmaksikin :)
ReplyDeleteKiitos kivasta blogistasi!