Olen taatusti useaan kertaan sortunut tälläkin areenalla päivittelemään ja suorastaan halveksumaan Kiinassa bongaamiani virityksiä, niitä hupaisia arjen tarpeiden täyttämiseksi tarvittavia luovia ongelmanratkaisutapoja. Ja samaan hengenvetoon ainakin ajatuksissani olen sitten huokaillut, kuinka ihmeen ihanasti siellä kaukana Pohjolassa kaikki on niin laadukaasti ja hienosti. Ja nyt kun olen täällä ihmeen ihanassa Pohjolassa ovat arjen vaateet ja maan kustannustaso paljastuneet minullekin. Niinpä kaikenlaisista muista aiemmista suunnitelmista huolimatta päädyin juuri hetki sitten lähettämään työpaikkahakemuksen koulutustani vastaavaan työhön. Ja sorruin ajattelemaan kuinka "ne kaikki muut hakijat" ovat varmasti niitä mielikuvieni laadukkaita ja hienoja...
...kunnes nostin katseeni lattianraosta kattoon ja totesin, että jos "ne kaikki muut" ovat yhtä laadukkaita ja hienoja kuin meidän suomalaisen makuuhuoneen listoittajan ammattitaito ei minulla pitäisi olla suurta pelkoa huomisesta. Joten nyt pää pystyssä kohti uusia haasteita - jos vaikka haastatteluun pääsisin.
Minäkin usein Belizessä kaiholla mietin kuinka kaikki Suomessa sujuu niin mallikkaasti ja ilman ongelmia. Sitten tulen tänne kotimaahan lomalle ja olen toisaalta turhautunut ja toisaalta helpottunut kun huomaan, että eihän kaikki itse asiassa aina suju täälläkään. Suorastaan ilahdun vähän sähkökatkoista ja siitä kun bussi ei tulekaan ajallaan.
Kyllä on teillä listoissa laitettu mutkat suoriksi tai kiireellä viimeisteilty. Paras todella varmasti katsella suosiolla vain alaspäin ja unohtaa mitä katonrajaan kuuluu...
Sannabanana, kiitos vaan! En tiedä miten tuossa huoneessa noin on käynyt, ehkä lista oli loppumaisillaan kesken ja on syntynyt ajatus, että mieluummin vähän joka seinällä, vaikka hieman jäisikin kulmista uupumaan, kuin ettei jollain seinällä olisi listaa laisinkaan. Olisi tosiaan hauska tietää. Mutta asumme vuokralla ja remontti on tehty ennen meidän taloonasettumistamme ja olemme suurelta osin tyytyväisiä tähän kotiin.
Kata, eikö olekin nurinkurista! Eilisessä Hesarissa teatteriohjaaja jonka nimen jo unohdin kertoi olleensa kerran elämässään ulkomailla, 80-luvulla Kiinassa, ja sen riittävän todetakseen, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Tai oliko se niin, että kun on riittävästi erilaisuutta muuttuu kaikki samaksi. Joka tapauksessa, paljon oli Kiinassa ihmisten kanssa säätöä ja täällä Suomessakin tuntuu palvelualoilla olevan sählinkiä. Oikeastaan aika harvoin menee homma siten kuin aluksi sovittiin. Hyvää loman jatkoa!
Hups tosiaan noita listoja! Kyllä viime aikoina on sellainen ajatus hiipinyt, että osataanko täälläkään kohta enää mitään tehdä kunnolla. Nyt yläkouluissa olevaa sukupolvea ei kiinnosta yhtään mikään muu kuin helppo ja nopea raha, minkään eteen ei jaksettaisi nähdä vaivaa yhtään. Roskaakaan ei jakseta viedä metrin päähän roskikseen vaan pudotetaan vain alas, "siivoojathan on sitä varten", tokaisi minullekin yksi 16-vuotias tyttö, ja se tyttö oli vielä sieltä "ajattelevammasta" päästä.
Minuakin alkaa ahdistaa jo nyt tuleva kesätyöhaku. Aina pitää keksiä itsestään ylistyssanoja ja nostaa itsensä kuin jollekin jalustalle,että erottuisi muista ja voisi jopa mahdollisesti saada töitä.
Hyvä se on kuitenkin huomata kuinka hommia täälläkin välillä hoidetaan. Kattolista esimerkki oli hyvä ja tuleepa nyt mieleeni muutamia esimerkkejä elämän varrelta missä olen nähnyt ties millaisia viritelmiä rakentamisessa ja sisustamisessa.
Toivotan onnea työnhakuun! Ajattele että minuakin onnisti n. 14 vuoden kotonaolon jälkeen! Onneton työkokemus, surkea cv, mutta kun pääsin haastatteluun niin siitä se sitten meni. Kyllä voi onnistua sinullakin!
Liivia, ei voi olla todellista tuollainen asenneongelma! Haluankohan mä sittenkään sinne koulumailmaan... Taidan haluta, ainakin kokeilemaan onko minusta suomalaiseen palaajaksi. Kuri ja järjestys oli hieman muuta Pekingissä kansainvälisessä koulussa. Tosin kodeissaan eivät tainneet monikaan yhtään roskaa poimia, sitähän varten oli kotiapulaiset!
Hietzu, ylistyssanojen kirjoittaminen itsestä on tosiaan taitolaji, kun ei meinaa edes normisanoja saada naputettua. Hakemuksessa yhteen kohtaan piti kirjoittaa erutyisosaamiset. Sanoin ääneen, etteihän mulla mitään ole... Onneksi mies oli vieressä ja ruperi luettelemaan ja pakkohan se oli myöntää, että osaanhan minä jotain erityistä. Tsemppiä kesätyönhakuun! Onko yleensä onnistanut?
Rosa G. Meillä oli mökinrakentajina varmasti kaupungin taitavimmat timpurit, joten tällaisten listojen alla arkiöiden viettäminen on suurta vaihtelua! Rakennusalalla taitaa olla sellainen pula tekijöistä, että kaikki halukkaat taidoista riippumatta pääsevät vasaranvarteen. Aika hurjaa, kun talonrakennus on muutenkin kallis harrastus.
Piilomaja, pääsit töihin ja tunnut olevan tyytyväinen! Joillekin töissä käyminen on täytymistä, mutta meille pitkään perinteisen työuran ulkopuolella pyörineille on työhön meneminen pääsemistä. Oi kuinka ihanaa olisikaan olla arkiaamuisin odotettu, haluttu ja tarvittu!
Onnea työnhakuun!
ReplyDelete(Ja pidä katse alhaalla tuossa huoneessa. Mitä oikein tapahtui?)
Minäkin usein Belizessä kaiholla mietin kuinka kaikki Suomessa sujuu niin mallikkaasti ja ilman ongelmia. Sitten tulen tänne kotimaahan lomalle ja olen toisaalta turhautunut ja toisaalta helpottunut kun huomaan, että eihän kaikki itse asiassa aina suju täälläkään. Suorastaan ilahdun vähän sähkökatkoista ja siitä kun bussi ei tulekaan ajallaan.
ReplyDeleteKyllä on teillä listoissa laitettu mutkat suoriksi tai kiireellä viimeisteilty. Paras todella varmasti katsella suosiolla vain alaspäin ja unohtaa mitä katonrajaan kuuluu...
Onnea työnhakuun!
Sannabanana, kiitos vaan! En tiedä miten tuossa huoneessa noin on käynyt, ehkä lista oli loppumaisillaan kesken ja on syntynyt ajatus, että mieluummin vähän joka seinällä, vaikka hieman jäisikin kulmista uupumaan, kuin ettei jollain seinällä olisi listaa laisinkaan. Olisi tosiaan hauska tietää. Mutta asumme vuokralla ja remontti on tehty ennen meidän taloonasettumistamme ja olemme suurelta osin tyytyväisiä tähän kotiin.
ReplyDeleteKata, eikö olekin nurinkurista! Eilisessä Hesarissa teatteriohjaaja jonka nimen jo unohdin kertoi olleensa kerran elämässään ulkomailla, 80-luvulla Kiinassa, ja sen riittävän todetakseen, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Tai oliko se niin, että kun on riittävästi erilaisuutta muuttuu kaikki samaksi. Joka tapauksessa, paljon oli Kiinassa ihmisten kanssa säätöä ja täällä Suomessakin tuntuu palvelualoilla olevan sählinkiä. Oikeastaan aika harvoin menee homma siten kuin aluksi sovittiin. Hyvää loman jatkoa!
ReplyDeletePidän sinulle peukkoja kovasti! Paljonpa menettävät, elleivät sinuun päädy.
ReplyDeleteHups tosiaan noita listoja!
Kyllä viime aikoina on sellainen ajatus hiipinyt, että osataanko täälläkään kohta enää mitään tehdä kunnolla. Nyt yläkouluissa olevaa sukupolvea ei kiinnosta yhtään mikään muu kuin helppo ja nopea raha, minkään eteen ei jaksettaisi nähdä vaivaa yhtään. Roskaakaan ei jakseta viedä metrin päähän roskikseen vaan pudotetaan vain alas, "siivoojathan on sitä varten", tokaisi minullekin yksi 16-vuotias tyttö, ja se tyttö oli vielä sieltä "ajattelevammasta" päästä.
Minuakin alkaa ahdistaa jo nyt tuleva kesätyöhaku. Aina pitää keksiä itsestään ylistyssanoja ja nostaa itsensä kuin jollekin jalustalle,että erottuisi muista ja voisi jopa mahdollisesti saada töitä.
ReplyDeleteHyvä se on kuitenkin huomata kuinka hommia täälläkin välillä hoidetaan. Kattolista esimerkki oli hyvä ja tuleepa nyt mieleeni muutamia esimerkkejä elämän varrelta missä olen nähnyt ties millaisia viritelmiä rakentamisessa ja sisustamisessa.
Monenlaista työn tasoa löytyy - erityisesti kuitenkin rakennusalaan on oma uskoni viime aikoina kovasti horjunut..
ReplyDeleteToivotan onnea työnhakuun!
ReplyDeleteAjattele että minuakin onnisti n. 14 vuoden kotonaolon jälkeen! Onneton työkokemus, surkea cv, mutta kun pääsin haastatteluun niin siitä se sitten meni.
Kyllä voi onnistua sinullakin!
Liivia, ei voi olla todellista tuollainen asenneongelma! Haluankohan mä sittenkään sinne koulumailmaan... Taidan haluta, ainakin kokeilemaan onko minusta suomalaiseen palaajaksi. Kuri ja järjestys oli hieman muuta Pekingissä kansainvälisessä koulussa. Tosin kodeissaan eivät tainneet monikaan yhtään roskaa poimia, sitähän varten oli kotiapulaiset!
ReplyDeleteHietzu, ylistyssanojen kirjoittaminen itsestä on tosiaan taitolaji, kun ei meinaa edes normisanoja saada naputettua. Hakemuksessa yhteen kohtaan piti kirjoittaa erutyisosaamiset. Sanoin ääneen, etteihän mulla mitään ole... Onneksi mies oli vieressä ja ruperi luettelemaan ja pakkohan se oli myöntää, että osaanhan minä jotain erityistä. Tsemppiä kesätyönhakuun! Onko yleensä onnistanut?
Rosa G. Meillä oli mökinrakentajina varmasti kaupungin taitavimmat timpurit, joten tällaisten listojen alla arkiöiden viettäminen on suurta vaihtelua! Rakennusalalla taitaa olla sellainen pula tekijöistä, että kaikki halukkaat taidoista riippumatta pääsevät vasaranvarteen. Aika hurjaa, kun talonrakennus on muutenkin kallis harrastus.
Piilomaja, pääsit töihin ja tunnut olevan tyytyväinen! Joillekin töissä käyminen on täytymistä, mutta meille pitkään perinteisen työuran ulkopuolella pyörineille on työhön meneminen pääsemistä. Oi kuinka ihanaa olisikaan olla arkiaamuisin odotettu, haluttu ja tarvittu!
Luulin, että nuo listoituskuvat olisivat Kiinasta...
ReplyDeleteMinna, eksotiikkaa ei tosiaan tarvitse niin kaukasi lähteä etsimään! Avaat vain silmäsi ja sitä löytyy aivan melkein omasta tai ainakin meidän kotoa!
ReplyDeleteHeh, minäkin olisin veikannut noiden listakuvien olevan Kiinasta...
ReplyDeleteAnna