On vaikeaa päästä eroon vanhoista viiden vuoden ajan rutiineiksi iskostuneista tavoistaan. Tietokoneen avatessani vakiokierrokseeni kuuluu Pekingin ilmanlaadun tai laaduttomuuden tarkistaminen. Ei olisi tänään kannattanut mennä moisille sivustoille. Pala nousi kurkkuun ja hirvittää ajatus siitä, että mies ja niin monet ystävät ovat siellä tälläkin hetkellä. Viimeisen vuorokouden huippusaastelukema oli 755, kun epäterveellinen ilma alkaa 150:stä ja kaikki nettisivustojen grafiikatkin loppuvat viiteen sataan. Onneksi myönteistä kehitystä on sitten lähtöni tapahtunut, sillä vuoden vaihteesta lähtien myös paikalliset ovat saaneet kerran tunnissa päivitettyä tietoa ilmanlaadun tilasta ja täten osaavat paremmin huomioida hengitysilman laadun ulkonaliikkumista suunnitellessaan. Mihin tuo kaikki kakka johtaakaan? Mitä minä voi asialle tehdä? Vähintään ostaa mahdollisimman vähän Kiinasssa valmistettua tavaraa eli olla ostamatta mitään. Sattuipa sopivasti tämä minun kaupastaostokammo, vaikka kirppareita en sentään hylkää.
Tuli mieleen, että miten nuo kaikki saasteet näkyvät maan syöpätilastoissa ja hengityselinsairauksissa? Pakkohan niiden on jotenkin vaikuttaa.
ReplyDeleteMinulla on ollut ostoboikotti jo pidempään. Pyrin tarkistamaan niistä harvoista tavaroista,joita ostan,etteivät ne ole Kiinassa valmistettuja.Turha vaatetavara ym."krääsätavara" vähenee. Se on myös solidaarisuuden osoitus työntekijöille,joiden työt on siirretty Kiinaan. Liisa
ReplyDeleteKauhuissani luin uutisista Pekingin viimepäivien tilanteesta. Huh! Onneksi Monsieur taitanee nyt olla takaisin Suomessa. Meilläkin kärsitään ajoittain huonosta ilmanlaadusta, ja vaikka Mexico Cityn ilma on puhdistunut huomattavasti 90-luvun ajoista, niin ohut ilmanala mutkistaa saasteongelmaa. Minun(kin) aamuni alkavat aina calidad del aire-nettisivun tarkistamisella. Onneksi asumme kaupungin keskustaa korkeammalla kukkulan laella, jossa käy lähes aina tuuli. Haleja!
ReplyDelete