Wednesday, January 23, 2013
Ikävästä taas
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Huolimatta ajoittaisesta ikävästä entiseen nautin nykyisestä kotiseudusta täysin sydämin. Jokaisella kävelyllä näen jotain kaunista ja inspiroivaa tolkuttoman maantien sijaan. Tarkemmin ajateltuna luulen ikäväni olevan enemmänkin kaihoa siihen entiseen elämäntapaan, ulkomaalaisuuteen, seikkailuun ja sosiaalisuuteen paikkakunnan sijaan. Toisaalta myös tämän hetkisessä elämäntilanteessa on samankaltaista epävarmuutta ja jännitystä, mutta en aivan osaa siitä samalla tavalla nauttia.
Entäpä kuinka aika jo kultaa muistoja huikealla nopeudella! Alan muistaa kylä- ja purkutyömaakävelyni yhtä sympaattisina kuin tammikuisen hämäräköpöttelyn Helsingissä. Paluumuuttajasensuuria?
About Me
- Vilijonkka
- Helsinki, Suomi, Finland
- Kuvataideopettaja, kolmen tyttären äiti, rempparouva. Sielultaan edelleen ulkosuomalainen, virallisesti helsinkiläinen.
Blog Archive
Kävijöitä
Yhteensä:
Tänään:
Vaikea edes ymmärtää miltä tuollainen kulttuurishokki tuntuu... Ajattele, tosiaan kotimaassaankin voi kokea kulttuurishokin. Voimia teille tämän handlaamiseen. Tosin uskon, kun kevät koittaa, olette taas onnesta soikeena!
ReplyDeleteNämä sinun vertailuvalokuvasarjasi ovat niin kiehtovia. Kuinka samanlaisia ja samalla erilaisia paikkoja voi olla maailman kahdella laidalla. Voimia kaipuun ja erilaisuuden kestämiseen. Ehkä lisääntyvän valon myötä täällä Suomessakin olo helpottuu. :)
ReplyDeletePrisca, jäin tässä miettimään termistöä ja niiden käyttöä. Me ollaan miehen kanssa tietoisesti yritetty puhua aina kustakin auinmaastamme kotimaana. Ja kun asuimme Ranskassa puhuimme olevamme ranskansuomalaisia ja Kiinassa taas kiinansuomalaisia. Suomesta olemme kutsuneet isänmaaksi. Ja nyt kun isänmaa on kotimaa ja olemme paluumuuttajia on soppa sen mukainen. Hih, tuli identiteettikriisi olla tavallinen vain! Mutta oikein hyvä näin, mikäs täällä ollessa kun aurinkokin paistaa ja kuopus oppii viikko viikolta paremmin suomea. Ehkä tämä "kriisnii" johtuu sitä, ensin syksyllä järjestin kahden lapsen arjen kuntoon ja hoidin tavaroiden muuton yms. ja nyt piti tavallaan aloittaa alusta säätäminen esikoisen muutettua. Ja kun on kyse aktiivisesta nuoresta on säätöäkin pienempiin lapsiin verrattuna enemmän. Toisaalta hän onneksi oppii reitit paikkoihin ja mutkin systeemit paljon nopeammin!
ReplyDeleteJenniH, juu, kyllä tämä tästä. Tänäänkin on mahtavan kuulasta.
Hei Vilijonkka, seuraan mielenkiinnolla paluumuuttoasi. Luen seuraamanao blogit bloglovinin kautta ja kommentointi jää vain siitä syystä, että blogisi ei anna kommentoida sen kautta luettuna. Onkohan sinulla tietoisesti joku esto siellä päällä vai mistä tämä johtuu?
ReplyDeleteMine, nyt täytyy sanoa, ettei minulla ole aavistustakaan! Mitään estoja en ole laittanut ja sehän näkyy myös ajoittaisista roskapostikommenteista... Täytyy yrittää selvittää ongelmaa. Kiva kun nyt kommentointisi kuitenkin onnistui!
DeleteIhanaa lukea näitä ajatuksiasi Suomeen paluusta, kaipuusta, haikeudesta ja ikävästä,mutta toki myös ilosta ja inspiraatiosta.
ReplyDeleteHierzu, paljon on liikehdintää päässä ja toisaalta olen pysähdyksissä enkä tiedä miten jatkaa. Onneksi täällä voi asioita hieman pohtia. Kiitos mukanaolosta!
Delete