Sen verran iski koti-ikävä, että valmistin ensimmäistä kertaa elämässäni kaikkien kiinansuomalaisten lempiruokaa Gong Bao Ji Dingiä. Onneksi muuttokuormaa valmistellessani ennakoin tämän tilanteen ja sujautin muuttolaatikon tyhjään kulmaan kunnon chiliä, sichusuanin pippuria ja papusosetta. Kanan ja vihannekset hain lähikaupasta.
Maapähkinät kuorin ja paahdoin omin kätösin, suomalainen purjo toimi yllättävän hyvin kiinalaisen sukulaisensa korvikkeena ja lopputulos oli tunnistettava!
Pöydän katoin kiinalais-suomalais-japanilaisesti ja sain ateriasta perheeltä poikkeuksellista kiitosta. Näin sai esikoinen samalla hetkellisen helpotuksen asettumisahdistukseensa. Kuinka ollakkaan, kulttuurien yhteentörmäys, koulujärjestelmän erilaisuus ja harrastusmahdollisuuksien valinta ovat aiheutaneet haasteita. Nyt olisi maltti valttia. 14-vuotias itse tuumasi, että olipa Kiinassa helppoa, kun vaihtoehtoja ei ollut. Älykäs havainto.
Herkullisen näköistä lohturuokaa!
ReplyDeleteMinä olen oikeastaan todella tyytyväinen, ettei täällä meillä ole juurikaan lapsille harrastusmahdollisuuksia. Eipähän ole paineita juosta joka ilta jossakin lasten seurana harrastamassa tai vielä pahempaa tosiaan, joutua valitsemaan isosta valikoimasta ne oikeasti mieluisat tekemiset. Siinä on ihan todella puolensa kun ole vaihtoehtoja. Saa nähdä minne seuraavaksi päädymme. Tavallaan toivon, että siinä mielessä samanlaiseen ympäristöön, että kotona haahuiluun jää edelleen hyvällä omallatunnolla paljon aikaa.
Voi samaistun hyvin teidän 14-vuotiaan tunteisiin. Kyllähän se siellä pysyy ja aina pääsee takaisin, mutta lohduttaako tuo ajatus tässä hetkessä...tai pitäisikö sen edes auttaa, en ole vielä selvittänyt. Itse iloitsen omien herkkujen saapumisesta ihan muutaman päivän kuluttua. Näyttää muuten herkulliselta tuo teidän herkku.
ReplyDeleteMeillä Ayi tekee myös Gong Bao kanaa. Hän on Sichuanista kotoisin, mutta ei hän siitä liian tulista tee. Itsellä on ollut aivan liian vähän aikaa opetella Ayin kiinalaisia reseptejä. En ymmärrä, mihin aika täällä Kiinassa katoaa?
ReplyDeleteLapseltasi fiksu huomio.
ReplyDeletePiilomajan Kati
Kas, enkö muka vastannut näihinkään kommentteihin vielä! Miten tässä nyt näin kävi, ajattelin ilmaisesti vain.
ReplyDeleteKata, meillä onneksi kaikki tietävät jo tässä vaiheessa elämäänsä mitä haluavat harrastaa, kuten esikoinen balettia. Ongelmana on löytää sopivan tasoinen ryhmä, järkeviin kellonaikoihin, kohtuullisesti julkisilla saavutettavassa paikassa. Mutta nyt näyttää jo valoisammalata, eilen taisi hyvä paikka löytyä! Jee. Ja Suomessa kyllä jää tuohon kotona haahuiluunkin aikaa koulupäivien ollessa hyvin lyhyitä!
Uusi Aamu, Herkku oli herkku, mutta seuraavana yönä sain ravata vessassa... Hippunenkin sitä yhtä kiinalaista papumössöä ilmeisesti aromivahvisteella (?) lisättynä saa minut näemmän voimaan pahoin. Muu perhe on onnekseen kestävämpää sakkia. Mitä herkkuja sinä Japanista kaipaat?
Mia, niin, en minäkään Gong Baota ennättänyt Kiinassa opiskella! Nyt sitten googlasin ohjeet ja ryhdyin puuhaan. Toisaalta meidän kaikki kolme ayita olivat niin vaatimattomista oloista, ettei heidän taidot riittäneet herkulliseen gong Baon tekemiseen eli minulla ei ollut kotona paikallista opetajaakaan. Itse asiassa viimeinen ayi ei laittanut ruokaa ollenkaan, sovittiin että siivoaa vain. Mutta onneksi on gookkeli!
Kati, sas muuta.
Ai hitsi kun kuullostaa hyvältä ruualta!
ReplyDeleteEipä ole meilläkään täällä harrastevaihtoehtoja...tytöllä se yksi ainoa "valittuna" mikä tarjolla oli. Ja sinnekin piti pyrkiä ja odottaa tärppääkö. Oikeastaan siis hyvä näin, ei sitä runsaudenpulaongelmaa.