Tuesday, December 27, 2011

1000. postaus



Varsinainen yllätyksien loma! Tänään löysin itseni, miehen keralla jälleen, suorittamasta tulvaevakuointia. Vesi nousi mökkirannassa hurjalla kohinalla ja aallokot löivät varvikkoon. Kiireesti tyhjensimme saunasta sekä sen ympäristöstä kaiken irtonaisen. Meillä onkin ollut paha tapa jättää talveksi ulkoseinää vasten rojua, joka oli jo ajautunut useiden metrien päähän rakennuksesta. Lähtiessämme vesi oli noussut jo kynnystason yli. Olisi hurjasti tehnyt mieli kurkistaa sisälle vielä kerran, mutta hillitsimme sentään. Aallokkoa saunatuvassa lienee parasta välttää, pelkkä vesi riittää.


Iltapäivän viimeiset valonsäteet lumosivat minut jälleen. Kaikesta mahdollisesta tuhosta huolimatta mieleni on levollinen. Meillä oli mukava päivä ulkona luonnon näyttäessä voimiaan. Tapahtuu mitä tapahtuu ja eletään sen mukaan.

----

Tämä on tuhannes postaukseni! Tarina alkoi Pariisista, matkan varrella mukaan tuli Porvoon saaristo ja sitten Pariisi vaihtui Pekingiin. Lämmin kiitos kaikille matkaa seuranneille. Lisäksi Suuret halaukset kommentoijille - teidän kannustuksen vuoksi jatkanen toisenkin tuhannen verran.

26 comments:

  1. Pitkän matkan olet kulkenut, onnea 1000 postauksen johdosta.

    Kävin myös tänään ihmettelemässä veden korkeutta Porvoon keskustassa, aika hurjaa.

    ReplyDelete
  2. Mua naurattaa sillain hyväntahtoisesti...ehkä siksi kun huomaan ettet sinäkään kai siellä missään paniikissa tuon veden takia ole.
    Luonto teettää kaikenlaista, oikea asenne auttoi varmaan teitäkin!

    Jatkahan kirjoittamista, me kyllä luetaan.

    ReplyDelete
  3. Onnea tasalukupostaukselle! Hurja määrä! Seuraan mukana seuraavalle tuhannelle!

    ReplyDelete
  4. Uskallankohan edes ääneen sanoa, mutta vasta tästä postauksestasi tuli mieleen meidän saari ja sen korkeat puut + myrsky...ups..No, keväällä kuullaan ja nähdään tuhot, veneet kun on nostettu jo ylös. Ja mitäänhän ei täältä asti voida tehdä.

    Uusille tuhansille !

    ReplyDelete
  5. Kiitos niistä tuhannesta, odotan seuraavia :)

    ReplyDelete
  6. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  7. Oho, anteeksi tuplakommentit, en tiedä miksi tuli kahteen kertaan.
    Ihastuttava valokuva! Vesihelmi aikaisemmassa postauksessasi hehkui myös upeasti!

    ReplyDelete
  8. Kiitos vaan täällä luetaan kyllä:) ja onnea tietenkin tuhannelle!

    ReplyDelete
  9. Jaana, hurjaa siellä jokirannassakin. Käytiin vielä iltakävelyllä Maarissa, jossa silta vei veteen ja venelaituri oli siirtynyt keskelle tietä! Kaislarajakin näytti veden käyneen rantatalojen puolivälissä. Toivottavasti on tehty hyvt vesieristykset.

    Piilomaja, saa nauraa, kun ei tämä tästä itkemälläkään tai mittavilla kauhisteluilla miksikään muutu. Tämä tulviminen on niin pientä, verrattuna esimerkiksi tuttavien tilanteeseen Thaimaassa, jossa heidän uusi omakotitalo oli muutama viikko sitten edelleen krokotiiliakvaario. Autotallistakin näkyvissä vain katto. Tämä täällä on kovin kovin pientä. Ja kyllä minäkin hymyilin leveästi, sillä mieheni oli varsin hupaisa näky sävy sävyyn olevine kumppareineen ja kottikärryineen, saaristolaislakki päässä.

    Frost, kiitos!

    Pikkujutut, en minäkään ajatellut tämän koskettavan itseäni mitenkään. Mies se toissapäivänä sanoi, että lähdetääs mökille katsomaan luinka korkealla vesi siellä onkaan... Nyt mennään sinne joka päivä seuraamaan tilannetta. Tosin täytyy mennä parissa kohdassa kiertotietä, kun vesi on katkaissut kulun oikealta tieltä.

    Pipuu, oli varmaan bloggerin mielestä niin kiva kommentti! Miehelläsi riittää varmasti näinä päivinä puuhommia?! Meidän mökkitielläkin olisi metsurille hommia tarjolla moneksi päiväksi. Kun ilmoitin sähkölaitokseen johdon päälle kaatuneesta puusta tonttimme laidala oli ääni langan toisessa päässä aavistuksen väsähtänyt. "Joo... mä laitan...tän eteenpäin. Hei hei."

    Maria, kiva, ja kiitos!

    ReplyDelete
  10. Voe ei! Ei yhtään kiva. Toivottavasti hommat nyt tehty, ettei tarvitse koko lomaa tulvan kanssa pelehtiä.

    Mutta olisipa joku kosketus juuri nyt mereen, haluaisin kuulla sen pauhun ja haistaa tuoksun.

    ReplyDelete
  11. Monessa on saanut olla lukijana mukana,kiitos siitä. On saanut ihmetellä ja ihastella maailman menoa ja kurkkia kuvien kautta kauneutta, rosoisuutta, erilaisuutta ja samanlaisuutta.
    Hyvää tulevaa vuotta!

    ReplyDelete
  12. Kuinka pitkän ajan tuhannes postaus vaati?
    Jatka samaa rataa, kanssasi on aina mielenkiintoista matkata. Toivottavasti vedenpaisumus ei tehnyt korvaamatonta tuhoa.

    ReplyDelete
  13. Tuhannesti onnea tuhannesta postauksesta! Kiitos kaikista tarinoista, jotka vievät maailman ääriin. Olin jo huolissani, että oletko tyystin lopettanut, kun ei mitään ole kuulunut pitkään aikaan. Onneksi sille olikin ihan järkiselitys. :) Tsemppiä vesien kanssa, toivottavasti ei tule isoja vahinkoja!

    ReplyDelete
  14. Oi mökisaunaa ja kadonnutta hiekkarantaa! Siellähän me vasta hörpittiin kuohuvaa elokuun lämpimän ilta-auringon alla. No, varmasti kevät kuivaa tulvan kastelemat.
    Onnea tuhannesta postauksesta, matkaa on ollut mukava seurata!
    Halauksia sinne.

    ReplyDelete
  15. Hienoa, että teillä on asenne kohdillaan noihin tulvajuttuihin liittyen! Ja varmaan muutenkin, ei sillä :).

    Jatka vaan postaamista - hienoja kuvia, mielenkiintoista tekstiä, mikäs näitä on katsellessa!

    Lempi Sveitsistä

    ReplyDelete
  16. Onnea 1000 postauksesta, mielenkiintoista näitä on lukea ja samalla oppia uutta maailmalta.

    ReplyDelete
  17. Liivia, tänään on pidetty välipäivä meren suhteen. Mellastakoot ihan keskenään siellä! Huomenna voisi käydä katsomassa onko sauna tallella. Puhallan sulle sieltä siten meri-ilmaa sulle eteenpäin!

    Hietzu, pitkään olet sinäkin täällä vieraillut, kiitos sinulle saurasta!

    Anonyymi, 15 minuuttia mikäli tarkoitit tuon postuksen tekemistä, neljä ja puoli vuotta mikäli tarkoitit koko bloggausuraani. Eli yksittäinen postus syntyy nopeasti, mutta välillä on ollut taukoja, lomia ja kiinalaisia esteitä postauksien synnylle.

    Jenni H, no enhän toki lopettaisi näin hauskaa puuhaa. Joitain vuosia sitten täällä huseerasi muutama häiriköksi luokiteltava kommentoija ja mietin vakavasti homman mielekkyyttä ja tarkoitusta. Mutta ilman näitä turinointeja en muistaisi menneistä vuosista varmaan mitään! Nyt kaiken muistaa paremmin kun on ne kertaalleen järjestänyt ne päässään läpi sekä kuvin että sanoin läpi. Ja niihin voi koska tahansa palata.

    Kaisa, monsieurihan on tässä kailottanut, että törkeät nykyajan varkaat ovat varastaneet hiekkarannankin. Ei mitään häpyä heillä. Tarkkasilmäinen evakuoija tosin huomasi, että vaden alla pilkottaa entistä puhtaampi hiekka kaiken moskan lojuessa varvikossa!

    Lempi, kiitos sinullekin seurasta! Mulla on sellainen hytinä, ettei teilläkään ihan vähästä stressata?

    Marjatta, kiitos kauniista sanoistasi sekä seurasta!

    ReplyDelete
  18. Päivän paras uutinen, että jatkat bloggaamista :)

    ReplyDelete
  19. Tuhannes! Uskomaton määrä, tuohon on meikäläisellä matkaa vielä muutama vuosi tällä vauhdilla. Onnittelut.

    Ja tuo tulva on tietysti ihan hurja, mutta kuvat ovat kuitenkin hienoja. Näinä päivinä on saanut kuulla toinen toistaan hurjempia joulutarinoita myrskytuhojen keskeltä. Onpahan ollut erilainen joulu.

    ReplyDelete
  20. Onnea tonnirajan ylityksestä! Ja tsemppiä tilanteeseen, jossa meri ylitti rajansa.
    T2

    ReplyDelete
  21. Onnea tuhannelle. Ja kiitos kun jaat kokemuksiasi meidän kanssamme. Onakin tapa katsoa Kiinaa avartuu, kun kuulee jotain siitä, mitä siellä arkipäivässä taphtuu. Ja kuvasi ovat niin katseltavan ihania, että ihan niidenkin vuoksi täällä aina ollan roikkumassa.

    Tulva ei ole kiva, mutta ei se räyhääminen auta, kun ei se siitä kumminklaan mihinkään laske. Toivottavasti tuhot jäävät kuitenkin pieniksi.

    ReplyDelete
  22. Kiitos ensimmäisestä tonnista! Jatkoa odotellessa Hyvää Uutta Vuotta!

    ReplyDelete
  23. Voi ei!! Ihan hiki nousi puolestanne ja voin vain ihmetellä tyyneyttäsi.

    Mites mökki saadaan kuivamaan, ettei vallan homehdu ja rupeä mätänemään?

    Kiitos rikastuttavista postauksista!

    ReplyDelete
  24. T2 ja Eilen tänään huomenna, ei hätää, tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta veden noustessa yli kynnysrajan. Viimeksi näin tapahtui 2005. Mutta olivat viisaita silloin 50-luvulla ja rakensivat tämänkin elementtisaunan niin kevyesti ja yksinkertaisesti, että lattiarakenne pääsee nopeasti itsekseen kuivumaan tuulen puhaltaessa lattian alle. Toki eteisen ja pukeutumiskopin lattian pinta on kaukana parketista, muistuttaa pikemminkin lautaversiosta nimismiehenkiharoista, mutta niinhän rantasaunan lattian kuuluukin olla, huoleton! Myöskään mitään kuivatusta tarvitsevia sienäeristeitä ei turhaan ole käytetty ;)

    ReplyDelete
  25. Mä taidan hypätä tässä kohtaa mukaan, ainakin seuraavan tuhannen postauksen ajaksi.

    Sante

    ReplyDelete
  26. Onnea tuhannelle postaukselle :) Niita harvoja blogeja, joita jaksaa vuodesta toiseen lukea, ihailtavaa. Oma bloggaaminen loppui ensimmaiseen ulkomaan keikkaan, mutta mukava kokemus sekin. Hyvaa vuoden alkua!!!

    ReplyDelete