Arvaattekohan kuvista mitä tänään tapahtui, mihin mieheni mukana päädyinkään? Juu, liittyy musiikkiin. Ja vanhoihin soittimiin...
Tosiaan, tutustuimme viehättäviin myynnissä oleviin vanhoihin seurakuntasalin urkuihin. Ei tietenkään mihinkään pieniin, kuten arvata saattaa. Aivan kokonaisen uuden talon ne ympärilleen tarvitsisivat. Tai jonkin sopivan vanhaan salin. Tai ladon tai... Niissä oli kaunis pehmeän mahtipontinen ääni, edustivat minusta soveliasta tyylisuuntaa (en tosin osaa sitä määritellä) ja sanoin miehelle, että mietipä nyt tarkkaan.
Perästä kuuluu tai sitten ei. Mutta oikein miellyttävä tutustuminen joka tapauksessa.
Urkurin miniänä yllytän täältä pontevasti. Urut on jalo soitin, tosin vaatii soittajalta jakomieltä (sormiot, jalkio,rekisterinamiskat,apua, monta liikkuvaa asiaa yhtäaikaa!!!).
ReplyDeleteYllyts yllyts!! Omat urut!
Mielenkiintoista! Jotenkin minulla on sellainen aavistus, että nuo urut ovat täältä kotikulmilta, ja pääsevät Teidän hoiviinne. Harvinainen löytö!
ReplyDelete- Tyhjenevä srk-keskuksemme kohoaa tulevaisuudessa uutena ja uljaana, mutta ilman kiinteitä urkuja.
Isoinpapu, no niihän se olikin, että teillä on perheessä oikea urkuri. Tämä meidän perheen suurin pianisti rakstui urkuihin kun meille ajautui asumaan urkuharmoon. Sillä saa luotua hurmiollisen tunnelman, niin että loppuperhe vaan tanssii, Abba esimerkiksi on ihan huippua niillä soitettuna. Mitähän näillä uruilla saisikaan aikaiseksi?! Perhe menisi lopullisesti sekaisin...
ReplyDeleteRuiskaunokki, aavistuksesi on oikea. Kanttori kertoi tosiaan seurakunnnan aikova hankkia siirrettävät urut. Se on aina ollut laajan kunnan vaikeus, kun on kolme eri keskusta ja kaikkialla pitäisi olla kaikkea.