Varsinainen yllätyksien loma! Tänään löysin itseni, miehen keralla jälleen, suorittamasta tulvaevakuointia. Vesi nousi mökkirannassa hurjalla kohinalla ja aallokot löivät varvikkoon. Kiireesti tyhjensimme saunasta sekä sen ympäristöstä kaiken irtonaisen. Meillä onkin ollut paha tapa jättää talveksi ulkoseinää vasten rojua, joka oli jo ajautunut useiden metrien päähän rakennuksesta. Lähtiessämme vesi oli noussut jo kynnystason yli. Olisi hurjasti tehnyt mieli kurkistaa sisälle vielä kerran, mutta hillitsimme sentään. Aallokkoa saunatuvassa lienee parasta välttää, pelkkä vesi riittää.
Iltapäivän viimeiset valonsäteet lumosivat minut jälleen. Kaikesta mahdollisesta tuhosta huolimatta mieleni on levollinen. Meillä oli mukava päivä ulkona luonnon näyttäessä voimiaan. Tapahtuu mitä tapahtuu ja eletään sen mukaan.
----
Tämä on tuhannes postaukseni! Tarina alkoi Pariisista, matkan varrella mukaan tuli Porvoon saaristo ja sitten Pariisi vaihtui Pekingiin. Lämmin kiitos kaikille matkaa seuranneille. Lisäksi Suuret halaukset kommentoijille - teidän kannustuksen vuoksi jatkanen toisenkin tuhannen verran.
Pitkän matkan olet kulkenut, onnea 1000 postauksen johdosta.
ReplyDeleteKävin myös tänään ihmettelemässä veden korkeutta Porvoon keskustassa, aika hurjaa.
Mua naurattaa sillain hyväntahtoisesti...ehkä siksi kun huomaan ettet sinäkään kai siellä missään paniikissa tuon veden takia ole.
ReplyDeleteLuonto teettää kaikenlaista, oikea asenne auttoi varmaan teitäkin!
Jatkahan kirjoittamista, me kyllä luetaan.
Onnea tasalukupostaukselle! Hurja määrä! Seuraan mukana seuraavalle tuhannelle!
ReplyDeleteUskallankohan edes ääneen sanoa, mutta vasta tästä postauksestasi tuli mieleen meidän saari ja sen korkeat puut + myrsky...ups..No, keväällä kuullaan ja nähdään tuhot, veneet kun on nostettu jo ylös. Ja mitäänhän ei täältä asti voida tehdä.
ReplyDeleteUusille tuhansille !
Kiitos niistä tuhannesta, odotan seuraavia :)
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteOho, anteeksi tuplakommentit, en tiedä miksi tuli kahteen kertaan.
ReplyDeleteIhastuttava valokuva! Vesihelmi aikaisemmassa postauksessasi hehkui myös upeasti!
Kiitos vaan täällä luetaan kyllä:) ja onnea tietenkin tuhannelle!
ReplyDeleteJaana, hurjaa siellä jokirannassakin. Käytiin vielä iltakävelyllä Maarissa, jossa silta vei veteen ja venelaituri oli siirtynyt keskelle tietä! Kaislarajakin näytti veden käyneen rantatalojen puolivälissä. Toivottavasti on tehty hyvt vesieristykset.
ReplyDeletePiilomaja, saa nauraa, kun ei tämä tästä itkemälläkään tai mittavilla kauhisteluilla miksikään muutu. Tämä tulviminen on niin pientä, verrattuna esimerkiksi tuttavien tilanteeseen Thaimaassa, jossa heidän uusi omakotitalo oli muutama viikko sitten edelleen krokotiiliakvaario. Autotallistakin näkyvissä vain katto. Tämä täällä on kovin kovin pientä. Ja kyllä minäkin hymyilin leveästi, sillä mieheni oli varsin hupaisa näky sävy sävyyn olevine kumppareineen ja kottikärryineen, saaristolaislakki päässä.
Frost, kiitos!
Pikkujutut, en minäkään ajatellut tämän koskettavan itseäni mitenkään. Mies se toissapäivänä sanoi, että lähdetääs mökille katsomaan luinka korkealla vesi siellä onkaan... Nyt mennään sinne joka päivä seuraamaan tilannetta. Tosin täytyy mennä parissa kohdassa kiertotietä, kun vesi on katkaissut kulun oikealta tieltä.
Pipuu, oli varmaan bloggerin mielestä niin kiva kommentti! Miehelläsi riittää varmasti näinä päivinä puuhommia?! Meidän mökkitielläkin olisi metsurille hommia tarjolla moneksi päiväksi. Kun ilmoitin sähkölaitokseen johdon päälle kaatuneesta puusta tonttimme laidala oli ääni langan toisessa päässä aavistuksen väsähtänyt. "Joo... mä laitan...tän eteenpäin. Hei hei."
Maria, kiva, ja kiitos!
Voe ei! Ei yhtään kiva. Toivottavasti hommat nyt tehty, ettei tarvitse koko lomaa tulvan kanssa pelehtiä.
ReplyDeleteMutta olisipa joku kosketus juuri nyt mereen, haluaisin kuulla sen pauhun ja haistaa tuoksun.
Monessa on saanut olla lukijana mukana,kiitos siitä. On saanut ihmetellä ja ihastella maailman menoa ja kurkkia kuvien kautta kauneutta, rosoisuutta, erilaisuutta ja samanlaisuutta.
ReplyDeleteHyvää tulevaa vuotta!
Kuinka pitkän ajan tuhannes postaus vaati?
ReplyDeleteJatka samaa rataa, kanssasi on aina mielenkiintoista matkata. Toivottavasti vedenpaisumus ei tehnyt korvaamatonta tuhoa.
Tuhannesti onnea tuhannesta postauksesta! Kiitos kaikista tarinoista, jotka vievät maailman ääriin. Olin jo huolissani, että oletko tyystin lopettanut, kun ei mitään ole kuulunut pitkään aikaan. Onneksi sille olikin ihan järkiselitys. :) Tsemppiä vesien kanssa, toivottavasti ei tule isoja vahinkoja!
ReplyDeleteOi mökisaunaa ja kadonnutta hiekkarantaa! Siellähän me vasta hörpittiin kuohuvaa elokuun lämpimän ilta-auringon alla. No, varmasti kevät kuivaa tulvan kastelemat.
ReplyDeleteOnnea tuhannesta postauksesta, matkaa on ollut mukava seurata!
Halauksia sinne.
Hienoa, että teillä on asenne kohdillaan noihin tulvajuttuihin liittyen! Ja varmaan muutenkin, ei sillä :).
ReplyDeleteJatka vaan postaamista - hienoja kuvia, mielenkiintoista tekstiä, mikäs näitä on katsellessa!
Lempi Sveitsistä
Onnea 1000 postauksesta, mielenkiintoista näitä on lukea ja samalla oppia uutta maailmalta.
ReplyDeleteLiivia, tänään on pidetty välipäivä meren suhteen. Mellastakoot ihan keskenään siellä! Huomenna voisi käydä katsomassa onko sauna tallella. Puhallan sulle sieltä siten meri-ilmaa sulle eteenpäin!
ReplyDeleteHietzu, pitkään olet sinäkin täällä vieraillut, kiitos sinulle saurasta!
Anonyymi, 15 minuuttia mikäli tarkoitit tuon postuksen tekemistä, neljä ja puoli vuotta mikäli tarkoitit koko bloggausuraani. Eli yksittäinen postus syntyy nopeasti, mutta välillä on ollut taukoja, lomia ja kiinalaisia esteitä postauksien synnylle.
Jenni H, no enhän toki lopettaisi näin hauskaa puuhaa. Joitain vuosia sitten täällä huseerasi muutama häiriköksi luokiteltava kommentoija ja mietin vakavasti homman mielekkyyttä ja tarkoitusta. Mutta ilman näitä turinointeja en muistaisi menneistä vuosista varmaan mitään! Nyt kaiken muistaa paremmin kun on ne kertaalleen järjestänyt ne päässään läpi sekä kuvin että sanoin läpi. Ja niihin voi koska tahansa palata.
Kaisa, monsieurihan on tässä kailottanut, että törkeät nykyajan varkaat ovat varastaneet hiekkarannankin. Ei mitään häpyä heillä. Tarkkasilmäinen evakuoija tosin huomasi, että vaden alla pilkottaa entistä puhtaampi hiekka kaiken moskan lojuessa varvikossa!
Lempi, kiitos sinullekin seurasta! Mulla on sellainen hytinä, ettei teilläkään ihan vähästä stressata?
Marjatta, kiitos kauniista sanoistasi sekä seurasta!
Päivän paras uutinen, että jatkat bloggaamista :)
ReplyDeleteTuhannes! Uskomaton määrä, tuohon on meikäläisellä matkaa vielä muutama vuosi tällä vauhdilla. Onnittelut.
ReplyDeleteJa tuo tulva on tietysti ihan hurja, mutta kuvat ovat kuitenkin hienoja. Näinä päivinä on saanut kuulla toinen toistaan hurjempia joulutarinoita myrskytuhojen keskeltä. Onpahan ollut erilainen joulu.
Onnea tonnirajan ylityksestä! Ja tsemppiä tilanteeseen, jossa meri ylitti rajansa.
ReplyDeleteT2
Onnea tuhannelle. Ja kiitos kun jaat kokemuksiasi meidän kanssamme. Onakin tapa katsoa Kiinaa avartuu, kun kuulee jotain siitä, mitä siellä arkipäivässä taphtuu. Ja kuvasi ovat niin katseltavan ihania, että ihan niidenkin vuoksi täällä aina ollan roikkumassa.
ReplyDeleteTulva ei ole kiva, mutta ei se räyhääminen auta, kun ei se siitä kumminklaan mihinkään laske. Toivottavasti tuhot jäävät kuitenkin pieniksi.
Kiitos ensimmäisestä tonnista! Jatkoa odotellessa Hyvää Uutta Vuotta!
ReplyDeleteVoi ei!! Ihan hiki nousi puolestanne ja voin vain ihmetellä tyyneyttäsi.
ReplyDeleteMites mökki saadaan kuivamaan, ettei vallan homehdu ja rupeä mätänemään?
Kiitos rikastuttavista postauksista!
T2 ja Eilen tänään huomenna, ei hätää, tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta veden noustessa yli kynnysrajan. Viimeksi näin tapahtui 2005. Mutta olivat viisaita silloin 50-luvulla ja rakensivat tämänkin elementtisaunan niin kevyesti ja yksinkertaisesti, että lattiarakenne pääsee nopeasti itsekseen kuivumaan tuulen puhaltaessa lattian alle. Toki eteisen ja pukeutumiskopin lattian pinta on kaukana parketista, muistuttaa pikemminkin lautaversiosta nimismiehenkiharoista, mutta niinhän rantasaunan lattian kuuluukin olla, huoleton! Myöskään mitään kuivatusta tarvitsevia sienäeristeitä ei turhaan ole käytetty ;)
ReplyDeleteMä taidan hypätä tässä kohtaa mukaan, ainakin seuraavan tuhannen postauksen ajaksi.
ReplyDeleteSante
Onnea tuhannelle postaukselle :) Niita harvoja blogeja, joita jaksaa vuodesta toiseen lukea, ihailtavaa. Oma bloggaaminen loppui ensimmaiseen ulkomaan keikkaan, mutta mukava kokemus sekin. Hyvaa vuoden alkua!!!
ReplyDelete