On vaikeaa miettiä mitä itse mahtaisin kyläläisenä ottaa talostani mukaan. Tuskin tyytyisin pelkkiin ovenkahvoihin, vaan mukaan lähtisivät koko ovet ja miksei ikkunatkin... Tämän Porvoon talomme ollessa myynnissä on ilmassa itselläkin hyvästijätön haikeutta, mutta tilannehan on tyystin erilainen kuin kyläläisillä, koska meidän luopuminen on täysin vapaaehtoinen valinta. Ja talon elämä ei suinkaan ole loppumassa, vaan jatkuu alkuperäisine ovenkahvoineen päivineen varmasti toiset sata vuotta ja enemmänkin.
Olet ollut taas kameroinesi paikalla oikeaan aikaan:)
ReplyDeleteNiin, aina ei voi ottaa mukaan mitä tahtoisi. Kun mummulani purettiin ja sieltä sai viedä mitä halusi, niin eipä vain voinut ottaa mitä halusi, kun ei ollut paikkaa mihin niitä säilöä. Mustat bakeliittiset pistorasiat ja valokytkimet sentään otimme, ja niitä onkin nyt kiva katsella talomme seinissä. Silloin ei ollut vielä mitään tietoa, että meillä olisi joskus talo, mihin niitä laittaa.