Monday, December 26, 2011


Kaikella on tarkoituksensa. Kuten sillä, ettei vanhalle talollemme ole vielä löytynyt uusia omistajia. Näin olemme itse saaneet nauttia talon suloisesta joulutunnelmasta. Täten on kuopuskin päässyt asumaan talossa hetkisen, ensimmäistä kertaa elämässään.


Muuten kaupungin joulutunnelma on hieman hakusessa. Vanhastaan tuollaisen kauniin vaaleanvihreän yhdistää kevääseen, kuten myös pensaiden vesipisarat ja iloisesti pyöräilevät kaupunkilaiset. Mutta valoisaa joulumieltä onneksi löytyy!

Hyvää joulunpyhien jatkoa rakkaille lukijoilleni!
Posted by at

6 comments:

  1. MerjaDecember 26, 2011 at 4:48 AM

    Onhan se onni teille tietysti, mutta ihmettelen ettei ihana talonne ole vielä mennyt kaupaksi. Se on niin helmi.

    ReplyDelete
  2. VilijonkkaDecember 26, 2011 at 4:56 AM

    Merja, Porvoossa näyttää nyt liikkuvan vain sellaiset kohteet joiden hintalapun ensimmäinen numero on kolmonen tai alle. Sitä yhtä oikeaa odotellessa täytyy nauttia mitä on, eikä jäädä voivottelemaan koska mitään hätäähän meillä ei ole! Kävin tuossa lokakuulla talon ja piharakennuksen kuuraamassa ja stailaamassa, eli joulusiivous oli valmiiksi tehty ja olemme todella viihtyneet!

    ReplyDelete
  3. LiiviaDecember 26, 2011 at 3:00 PM

    Mutta onpa mainio juttu, että saitte viettää jolun talossanne! Ja kyllä sille vielä oikea omistajakin löytyy, varmasti.

    ReplyDelete
  4. MineDecember 26, 2011 at 11:08 PM

    Kävin ihailemassa. Meillä ei olisi ikinä varaa taloihin, jotka alkaa 5:llä, mutta ilmaiseksi sain ihailla. Vanha talo Porvoossa. Miten kukaan ikinä raaskii luopua sellaisesta onnesta? Ihanaa, että saitte viettää joulunne tuolla.

    ReplyDelete
  5. PandiceDecember 27, 2011 at 2:11 AM

    Oikein mukavaa joulunaikaa vielä näin jälkikäteen!

    ReplyDelete
  6. VilijonkkaDecember 27, 2011 at 7:17 AM

    Liivis, aivan varmasti, sitä emme mekään epäile, mutta juuri nyt valtakunnnan yleinen tunnelma ajaa ihmiset varovaisuuteen. Ja kun vtta vaan sataa ja sataa niin kansa uskoo kaikkia pessimistisiä tulevaisuudennnäkymiä. No, me voimme hyvin odottaa kevään suloista valoa ja tontin puhkeamista ihanaan vehreyteensä. Eiköhän tämä silloin sitten...

    Mine, kiva kun kävit ihailemassa! Juu, jännäähän tämä luopuminen itsellekin on, mutta tosiasiat ajavat tähän. Kas, ostimme talon kahtena opiskelijana, korjasimme hikeä säästelemättä ja elimme siinä seitsemän onnellista vuotta, ja sitten 2004 suuntasimme ulkomaille. Oston ja poismuuton väliin mahtuu kolme syntynyttä lapsukaista. Ja nyt tuntuu siltä, että jos vaikka ensi kesänä palaisimme Suomeen (mikä ei toki ole varmaa ollenkaan), emme asettuisi a) tähän taloon b) tähän kaupunkiin. Siksi myymme talon nyt, että voimme paluun hetkellä, milloin ikinä se sitten onkaan, tarttua silloin mahdollisesti tarjolla olevaan tilaisuuteen.

    Pandice, oi kiitos sinulle armas ahkera kommentoija! Kaikkea hyvää sinullekin.

    ReplyDelete

Subscribe to: Post Comments (Atom)