Tuesday, December 29, 2009
Elämää pimeydessä
Pimeyden keskellä minulla on suuria vaikeuksia saada siirrettyä unirytmiäni valtakunnan viralliseen aikaan. Kahdeksalta nukahdan istualteni ja aamulla puoli viideltä ihmettelen muiden unenlahjoja. Mutta onhan talvisessa hämärässä puolensa:
Ystävien luona saarella on sanoinkuvaamattoman tunnelmallista. Kuulumiset vaihtuvat kynttilän valossa herkkupöytien notkuessa ja lapset leikkivät muskettisotureita ritarilinnatunnelmassa.
Itsensä riuhtaiseminen ulos ja matkaan saattaa hetken tuntua vaikealta, mutta useinmiten se palkittaan ihanasti.
Hieno Helsinki. Sinne taas tänään.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
hmmm...Suomenlinnassa siis...onnistummekohan joskus törmäämään kun mekin siellä usein ystävien luona...?
ReplyDeletemullakin asuu suokissa ystavia jos siita on kyse. hui mika keli. ihan tuota en ehka kuitenkaan kaipaa. tai kaipaan kai sittenkin. punaisia poskia ja jaatyneita sormia.
ReplyDeleteTuttu tunne tuo 'itsensä riuhtaiseminen matkaan', mutta tosiaan aina se on hyvää tehnyt!
ReplyDeleteVoin kuvitella tunnelman, johon pääsitte onnekkaina osalliseksi.
KUvan antavat aavistaa hienon tunnelman...
ReplyDeleteTäällä Etelä-Suomessa on tosiaan saatu nauttia ihanasta talvesta, oikeista pakkasista ja kunnon kinoksista.
ReplyDeleteTulin toivottamaan myötätuulia vuodeksi 2010!
Anna P.
Tulin juuri kotiin kaamosreissulta Nuorgamin tasolta tunturista.
ReplyDeleteJoka ilta kahdeksalta etsin syitä mennä sänkyyn, "lukeminen" on hyvä. Tosin kuunvalossa aamuviideltä totesin kellonajan ja nukahdin uudelleen,
Aurinkoa meillä ei ollut, mutta punertavaa taivaanrantaa ja täysikuu.