On kasvattavaa tämä elo. Sitä on päivittäin nokikkain toisten ihmisten kanssa, kaikki yrittävät kovasti selittää ja ymmärtää, puhuvat tavallaan samaa kieltäkin (sitä huonoa englantia), mutta samalle tasolle pääseminen tuottaa molemminpuolisesta yrittämisestä huolimatta vaikeuksia.
Tuloksena on lievä passivoituminen, kun ei vaan jaksa yrittää, ei viitsi sinnitellä turhaan, kaaos kuitenkin vie voiton. En tarkoita että luovuttaisin lopullisesti tai haluaisin pois, yritän vain oppia rentoutumaan. En mene enää itseäni kiusaamaan matkatoimistoon syyslomamatkan tiimoilta, tyystin eri tiedot ja hinnat he neljännelläkin kerralla ilmoittavat. En valmista illallista enää tietylle kellonlyömälle, soittavat kuitenkin balettikoulusta tunnin olevan sittenkin tuohon aikaan toisen ajan sijaan. Ja uskon hintalappuja, että 330ml ja 500ml Tsingtao-olutta maksavat saman 35 yania, eihän sen toteamiseen myyjää tarvita! (Ostin isoja pulloja, kun on appikin käymässä.)
Näin polskuttelen eteenpäin ja muistutan itseäni, että tapettivuodat voi liimata vaakasuoraankin. Ja samaan hengenvetoon suosittelen kaikille seudulla kulkeville kaupungin uutta luonnontieteellistämuseota, joka on kerrassaan kaunis ja onnistunut. Ei Pekingistä taitoa puutu! Asioita katsotaan vain hieman eri näkökulmasta.
Vastavieralulla ollaan ja ohoh Kiinan karanteenin tupsahtin :-)
ReplyDeleteNyt on kyllä luettava moneksi illaksi!
Voimia karanteenilaisille!
Nyt menee ihan vierestä, mutta kun tuli mielen eilinen kysymykseni päivittäiskaupan neidiltämme.
ReplyDeleteOlin huomioinut jo tammikuussa ja sen jälkeen joka kuukausi serveettihyllyssä pyörivän avatun paketin nättejä serveettejä. Muita sen sorttisia ei ole ollut enää myynnissä pitkään aikaan. Koko paketti oli siis avattu, kelmua ei enää laisinkaan ja ylimmät ja alimmat serveetit jo nuukahtaneet. Mutta kun ne sattuvat olemaan harvinaisen kauniita, niinpä vein pläjän tiskille muiden ostosteni mukana ja sanoin että voisin ostaa tämän tuolta pyöriskelemästä pois, että mikähän mahtaa olla hinta.
Myyjätär katsoi minua kuin seonnutta ja ilmoitti että normaalihinta. Minä ihmettelemään, että normaali kun on ilman pakettiakin ja jo nuhjuinen. Myyjän mielestä tavarassa ei ollut vikaa ja pysyi kannassaan. Saivat pitää servettinsä vastakin.
No sorry. Tulipas pitkä servettistoori, ihan turhanpäiväinen. Pienessä on ihmisen ajatukset.
Miten mulla tuli ihan hakematta mieleen ystäväni joka oli parikymmentä vuotta sitten Malesiassa matkaoppaana....
ReplyDeleteMuistan kun hän kertoi mm. yrityksistä ostaa sadetakkeja.
_ Do you have raincoat?
- ????
- You know, rain, (näyttää tippoja sormilla ilmassa), drops, drops, all wet....a coat, you know a coat?
Do you have raincoats?
- myyjän hymy leviää kun hän luulee ymmärtäneensä kysymyksen.Vastaa iloisesti: No, I come from Indonesia!
ja tuota tuommosta oli sitten kuulemma päivästä toiseen kaikkian asioiden kanssa. Ja kaikkea muuta siihen päälle. Kun hän vaihtoi kohdetta Amerikkaan niin sanoi (siis tämäystävä) ettei nyt oikein halua jutella vähään aikaan mistään kulttuurieroista tms.