Tänään karanteenilaiset ovat viihdyttäneet itseään mm. seuraavilla tavoilla:
-esikoinen ompeli iPodille pussin
-kuopus kokosi ja maalasi vanerihuonekaluja nukkekotiinsa
-katsoimme tv-kaistalta Michael Jackson -dokumentin
-paistoimme lettuja ja söimme ne kera suklaan ja kermavaahdon
-kaivoin pahvilaatikosta kahden vuoden takaiset Nukkuvat tyttäret -kirjontani ja ompelin niistä tyynyliinat
-kanttasin raikkaan kesäntuoksuisen kankaan ja ripustin sen seinälle tuomaan Suomi-tunnelmaa
Että on se mukavaa olla kotona kun niin päättää. Vaikka ihan supattaen myönnän odottavani perjantaita kuin kuuta nousevaa, mutta niin odottavat lapsetkin! Opesetäkin soitti ja kyseli vointiamme. No hyvinhän me, vaadin tosin lisää kotitehtäviä... tällä vauhdilla saattaa ideat loppua kesken. (Miehellä kävi tuuri, on perjantaihin saakka toisella puolen maata työmatkalla.)
Hei! Sä olet takaisin!
ReplyDeleteSääli ettei kirjoittamasi vastine onnistunutkaan tallentumaan blogiini. Kirjoita aiheesta vaikka postaus omaan blogiisi, niin pääsen osalliseksi näkökulmistasi :-)
Mäkin haluisin karanteeniin! Vitse te olette tehneet kaikkea ihanaa!
Korjaus: Vitse = Vitsi
ReplyDelete:-/
Te saatte karanteenin kuulostamaan todella tavoittelemisen arvoiselta olotilalta!
ReplyDeleteJoudun ponnistelemaan nähdäkseni sen toisen puolen, tuon levottomuuden joka pikkuihmisissä kasvaa.
Niin, vähän kuin olisi sairaslomalla olematta sairas! Mikäs siinä ollessa...
ReplyDeleteVaikka tosin kolme lasta monta päivää sisällä kihisemässä -lykkyä tykö, että keksitte lisää hauskaa tekemistä! (Konsertti? Balettinäytös? Mitäs lahjakkuuksia sieltä löytyykään?)
Miten sinne karanteeniin pääsee kun siellä tuntuu noin kivaa olevan?
ReplyDeleteNo ei vaan, onhan siinä toki se nurjakin puolensa.
Hienolta näyttää tuo nukkuvat tyttäret -tyygi.
olen kauhean kateellinen tuosta kankaasta. juuri tuon haluaisin seinalle.
ReplyDelete