Toisinaan asiat etenevät sellaisella vauhdilla, että ällistyttää. Alkukesästä lähistölle alettiin pystyttää työmaa-aitaa, nyt onkin metrosilta jo aivan hahmotettavissa. Tien toisella puolen vielä viime vuonna uusittiin asuintalojen fasadit, ohitse kulkeva liikenne kun matkaa mm. Pekingin uudelle messukeskukselle. Viikonloppuna asukkaat muuttivat pois, tällä viikolla talot jo purettiin, uusien (toivottavasti parempien) alta pois.
En malttanut pysytellä poissa. Uteliaisuus laittoi mopoilemaan ja hieman kurkkimaan noihin vielä viime viikolla joidenkin koteihin. Kuinkas kuvailisinkaa? Vaatimatonta, ei juokevaa vettä, ulkohuussit, eristyksenä kaksi tiiliriviä, yksinkertaiset ikkunat, vallitsevana sisäpintamateriaalina vaaleaksi maalattu betoni.
Kaiken roskan ja pölyn keskellä tapasin herttaisen herran, joka kovasti halusi jutella kulkupelistäni ja innoissaan esitteli omaansa. Häntä ei ympäröivä kaaos tuntunut häiritsevän, ainakaan juuri eilen iltapäivällä.
Täällä suruttoman purkamisen ja rakentamisessa vallitsevan lyhytkatseisuuden keskellä yksi asia on varmaa ja helpottaa lievää haikeutta: kaikki materiaali kierrätetään. Jokainen tiili puhdistetaan käsin ja se jatkaa vielä elämäänsä mahdollisesti hyvinkin monessa eri paikassa!
Ajaisipa tuo rekka parissa risteyksessä harhaan ja toisi nuo tiilet meidän pihaan! Minulla on jonkinmoinen intohimo vanhoja tiiliä kohtaan :)
ReplyDeleteMelko nopeita käänteitä. Sama asia Suomessa olisi saatu viivästymään jo monta kertaa valitusten valituksilla. Molempi parempi.
Suomen hitautta me miehenkin kanssa ihmetellään. Porvoossa kesti 30 vuotta saada uusi (toinen) silta. Nyt kun se vihdoin siellä on, niin kaikki ovat tosi tyytyväisiä...
ReplyDeletetaalla vuodesta 2003 on kaupunki muuttunut hurjasti. ei ollenkaan parempaan suuntaan minusta. appiukko asui taalla kuuskyt seitkyt luvulla. hanella on sitten jo aika hauskoja tarinoita tasta kaupungista. jotenkin se oli kylla vahan maksullisia naisia jne painotteinen... hmm. merimiehen tarinoita.
ReplyDeletekiva etta olet linjoilla:-)