Jestanpoo (niinköhän se kirjoitetaan?) mikä päivä. Yksi kesään sijoittuvista asioiden- ja terveydenhoitopäivistä oli eilen. Sovittuja tapaamisia neljässä eri osoitteessa 11.00, 11.15, 11.45, 12.00, 12.30, 13.30, 15.00 sekä 16.00.
Viimeiseksi oli reippaan perheen palkitsemisvuoro: huvipuistotapaaminen serkkujen kanssa! Päivän hurja meno vain yltyi ja oikeasti luulin lentäväni penkistä. Samalla silmäni etsivät lahoa vanhan talon omistajan kotkansilmien tavoin. Hyi että, ja kaikki vallan vapaaehtoisesti.
Tänään saisi olla hieman tasaisempaa. Toivoa onneksi on.
Aikamoinen hurjapää kun kuviakin pystyy siinä vauhdissa ottamaan. Minun käteni puristaisivat rystyset valkoisina...
ReplyDeleteKuitenkin kuvia pystyit ottamaan? Hui.
ReplyDeleteLiivia ja Riikka, kuvat onkin otettu ENNEN tilanteen "vakavuuden" ymmärtämistä.
ReplyDeleteAah, my favorite place Lintsillä, siis nuoruudessa joskus kivikaudella
ReplyDeleteHui kaunistuksen kanahäkki! Minua ei saa noihin vempaimiin enaa edes suurella rahalla. Ei edes vaikka on noin houkuttelevia kuvia!
ReplyDeleteOi ihanaa, vuoristorata!! Kiitos kuvista.
ReplyDeleteJa se tervan tuoksu... Nostalgista! Pakko oli mennä tänä vuonnakin vaunuun kirkumaan, vaikka "täti-ihmisenä" tulee jo melko pian huonovointiseksi. :) Hyvää kesää koko perheellenne!
ReplyDeleteAnonymous, juu, taisi tuo vuoristorata olla jokivikaudellaki. Eikä miksikään ole muuttunut. Ihanaa, että jotkin asiat säilyvät.
ReplyDeleteMizyena, ollapa hyvä!
Anonymous, Sama vaiva täällä, yksi vuoristorata ja päälle kahvikuppi, niin ulkoportit jo houkuttelevat. Kiitos samoin, haskaa loppukesää sinullekin!
Voi kääk, olitteko mr. vilijonkan veljen perheen kanssa kenties liikkeellä? Olimme nimittäin mekin eilen Lintsillä koko päivän ja ohimennen näin tutunoloisen miehen ja ajattelin hänen kovin muistuttavan mr. vilijonkan veljeä...
ReplyDeleteOuti, no oltiin! Pahus kun et sattunut näkemään mr. Vilijonkkaa tai mua! Olisi ollut tosi hauskaa tavata.
ReplyDelete