Hiljainen päivä, vaihteeksi mahtavaa elää ilman kelloa.
Pinaattikeitto sulaa kattilassa ja lapset piirtävät metsän enkeleitä ja "tuolla ylhäällä" asuvaa kuningasparia. Yksi sentään jaksaa riehua pusikossa ystävättären kanssa.
Sen verran täytyy kuitenkin tarkailla, että muistamme mennä vierailulle viideltä.
oooh mitkä ihanaiset tuolit!!!!
ReplyDeleteMulle kävi kellon kanssa niin että se vaan jäi pois muutama kuukausi sitten. Ei kokonaan, mutta hyvin harvoin nyt käytän.
ReplyDeleteIhmeen hyvin maailma pyörii siitä huolimatta. aurinkokin nousee ja laskee päivittäin!
M. Kaikki meidän tuolit ovat perittyjä tai kirppareilta ja kovin rakkaita. Myös kesäasunnolla pitää mielestäni olla itseä miellyttävä sisustus, ei jotain jämiä vain.
ReplyDeleteViolet, aika hyvin sitä oikeastaan osaa ajan arvioida, mutta mulle rannekello kuitenkin on tärkeä osa identiteettiä (sain sen mieheltäni 10v. hääpäivälahjaksi kauan sitten ja se on juuri mun tyylinen). Vihaan myöhästymistä.
Kesällä (=lomalla) on parasta juuri tuo kellottomuus. Lapset kysyvät klo 21: "milloin lastenohjelmat alkavat?" No nyt on kyllä ihan pakko alkaa orientoitumaan koulupäiviin ja samalla kelloon. Patterit on muuten loppu... ja missä on koko kello?!
ReplyDeleteJa samat sanat, nuo tuolit ovat ihan mielettömät!
Kesäasuntonne näyttää hillittömän kauniilta. Totta on, että mökki ei saisi! olla kaikkien hyljättyjen "nukkien" kaatopaikka. Tuppaa vaan aika monen kohdalla näin käymään, maallisesta tavarasta luopuminen kun on NIIN raskasta...
ReplyDeleteKelloton jo kolmattakymmentä vuotta, ja aina ajoissa!
ReplyDeleteEn sitten lakkaa huokailemasta noille oransseille tuoleille!