Perheelle tämän kesän uusi löytö on kahdesti viikossa järjestettävä saaristolaistori, tuossa muutaman meripeninkulman päässä.
Sinne veneilevät pariskunnat ja lomailevat perheet saapuvat tapaamaan tuttujaan sekä täydentämän jääkaappia, lähistön nuoriso pörrää pienillä veneillään hengailemaan ja kyläparlamentti kokoontuu viereiselle terassille sammuttamaan kesäisen janonsa. Olipa joku saapunut paikalle istuttavalla ruohonleikkurilla!
Puolet myyjistä on vain muutamaa tuntia aiemmin nousseet kalastusaluksistaan, sitten savustaneet kalansa ja lopuksi nostaneet kylmiöstä mukaan maustesillinsä. Ja nyt puolisoineen ja muiden pellinkiläisten kollegoidensa kanssa kilvan kehuvat kalojaan. Eksoottisin tuote lienee Pingpong-silli, chilineen ja mangoineen.
Vaan aivan erityistä eksotiikkaa ja toisaalta kotiseutuopetusta lapsille löytyy, kunhan höristää korviaan. Mahtavaa kuulla Porvoon omaa ruotsia, vielä saariston omalla vivahteella maustettuna. "Poteetrena..." tuumataan täällä.
Ei pöllömpi harrastus, tuo kesätorilla käynti.
Mina rakastan kaikenlaisia toreja. Nyt taalla Keuruulla ja sitten myos siella vuoristomajan naapurikylassa, joka on kaukana siita, mita turistit Italiassa yleensa nakevat ja kokevat. Kummassakin paikassa paasee lahelle paikan tunnelmaa. Sillia ja uusia pottuja on nyt tullut ahmittia - ja sitten on vesihana ollut kovassa kaytossa. Tuo saaristolaisleipa nayttaa syotavan hyvalta.
ReplyDeleteNo hitsi, kuullostaa ihan mielettömän hyvältä! Ja pingpong-silliä maistaisin kernasti.
ReplyDeleteTuo leipä,,,eikö olekin sellaista hiukan makeaa...?
ReplyDeleteTuollaisesta tykkään!
Lissu, myös minä myönnän olevani torihullu. Niilä on kaupungin paras meininki ja aidoimmat jutut.
ReplyDeleteLiivia, mua huvittaa tuo pigpongin nimi hurjasti. Varmasti keksitty muutaman tuopilisen jälkeen.
Violet, on se hieman makeaa ja aavistuksen kosteaa, mureaa ja ah niin hyvää. Valitettavasti vatsa vaan ei meinaa patonkivuosien jäljiltä sitä kestää, vaikka suu söisi vaikka koko limpun!
Tuo leipä näyttää taivaalliselta!!
ReplyDelete