Kesäkodin keittiötä voisin kuvailla monin kielteisin superlatiivein, mutten jaksa. Sillä löytyy yksi myönteinenkin superlatiivi: maailman ihanin perunanpesupaikka. Tästä pidän, kun pyllistän kohti horisonttia, aallot juoksuttavat perunoita ees taas, ees taas, hiekka kämmenissä hiertää mullat irti ja kattila täytyy nopeasti puhtaista pikkuruisista perunoista.
Jopa aurinko hemmottelee pesijää.
Tuli nalka. Klo 22.42,30. Taytyy jaksaa odottaa huomiseen toripaivaan.
ReplyDeletePerunoiden peseminenkin voi olla näköjään taidettakin! - Ja tuo tapasi pestä ne, se saattaa kiinalaisten mielestä olla jopa eksoottista! :D
ReplyDeleteHyvä että osaat nähdä positiivistakin. Tulin taas tänne vierailulle pitkästä aikaa ja hyvältä näyttää.
ReplyDeletevoin kuulla laineiden liplatuksen... :D ihania kuvia.
ReplyDelete-mirka-
Oho! Tuli kanssa mieleen, että tää on jo taidetta. Mahtavaa!
ReplyDeletevoi miten luovaa!!Mahtava perunanpesukone!!!
ReplyDeleteJa ihanat kuvat.
Tunnelmakertomus ja tunnelmakuvia. Taitaa hiekkapestyt perunat maistua taivaaliselta.
ReplyDeleteLaiska keinot keksii;-)
ReplyDelete(Ja mä olen se nuija joka kuorii hyvinkin pestyt uudet perunat...)
Lissu, toivottavasti sait jo ruokaa...
ReplyDeleteRuiskaunokki ja Ilona ja Aurinko ja Kuu, itse asiassa kiinalaisessa keittiössä ei perunoita pahemmin käytetä. Mun piti opettaa perunoiden keitto 3-kymppiselle kotiapulaisellemme! Mutta tämän pasutyylin omaksuin jo lapsena tätini mökillä ja luulin sen olevan aivan yleinen, muttei kait ollutkaan.
Neiti Nimetön, tässä ruuhkavuosien tiimellyksessä on pakko nauttia jokaisesta vähänkään myönteisestä asiasta, muuten masentuu. Kiva kun kävit ja jätit puumerkkisi!
Mirka, kiitos!
Elena, tottaha toki, pieni kepeä suolaus tarttuu jo pesun aikana. Tai ainakin voin kuvitella niin.
Violet, joo, olen ehkä Itäisen Uudenmaan laiskin keittiöasioisen suhteen.
Parasta herkkua.
ReplyDeleteTuli ikävä mökille! :)
ReplyDelete