Iltapäivän pari vapaata tuntia vierähti taas kuin siivillä, ihan tuossa ostarikadulla pyöriessä, vartijapojuja tiirailessa, porttien välistä kurkkiessa ja luonnollisestikin roskia kuvatessa. (Alanko toistaa itseäni, kenties?)
Rehellisyyden nimissä on mainittava, että viimeiseksi puoleksi tunniksi palasin koululle, tiiviisti sisätiloihin, sillä tämä lumisade teki tepposensa. Todellakin, täällä voisi laulaa "No-o onkos tullut talvi nyt kesän keskelle?" Valkoisia haituvia lentelee paikoittain hyvinkin sankasti. Vartioiden parakkipihalla sanoisin pyryn olleen keskinkertainen. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi, mikäli uskallat!)
Minun allergiaoireeni jäivät kauas taakse nuoruuteen, tullakseen tänä keväänä takaisin. Luulin flunssan osuneen kohdalle, mutta taudin etenemättömyys paljasti todellisen diagnoosin. Yhtäkkiä silmät vuotavat kuin kunnon rakkausfilmin jäljiltä, ajoittain nenäliinapakkaukset loppuvat heti avaamisen jälkeen ja kurkussa asustaa pysyvästi kuivamoppeja heiluttava muurahaisperhe.
Onneksi olimme valmistautuneet tulevaan hyttyskauteen ja lääkekaapissa on antihistamiineja. Aloitinkin lääkkeiden popsimisen leivän tapaan jo tänään, hyvällä menestyksellä! Henkikin taas kulkee.
Lumisateesta huolimatta todettakoon, ettei kuitenkaan ole hallan vaaraa!
Eips ole ykstoikkoista siellä eläminen! Kuvasi taas paljon kertovia. Toivoisin kuitenkin, että henkesi kulkisi ilman pihinöitä. Keskellä Suomea aurinko porottaa ja sulattaa viimeisiä lumihankia (-hankeja?). Lissu
ReplyDeleteMitäs ne hehkuvat, kukkivat puut ja pensaat tykkäävät lumisateesta?
ReplyDeleteKiitos taas kulttuuriannoksesta!