Laulaminen tekee hyvää mielelle, sehän on laajalti tiedossa. Kiinassa etenkin on sisäistetty laulamisen arvokkuus. Sitä harrastetaan niin yksin kadulla seisoskellessa tai vaikka pyöräillessä, karaoke kuuluu illanviettoihin erottamattomana osana ja sitten on tämä yhteislaulu.
Kaikille avoimeen laulutuokioon olen törmännyt usein puistoissa, mutta sen organisoinnin järjestelmällisyys on jäänyt hämärän peittoon. Joku valovoimainen on johtaja, paikalle on yleensä rahdattu kaiuttimet ja lähistön pillipiiparit yhtyvät melodiaan.
Suntion oloinen heppu toimii nuottivaraston hoitajana. Käsiala on suurta jotta kaikki näkevät ja laulun volyymi on sen mukainen. Jo portilla tietää minne päin suunnata mikäli lauluseuraa mielii.
Kukaan ei tunnu häiriintyvän kahden metrin päässä "virallisesta" kapellimestarista ylväästi huitovasta mukakapusta. Kaikki saavat olla omien taitojen mukaan joukossa mukana.
Jää sellainen olo, ettei valokuvaajaankaan kiinnitetä mitään huomiota, vaan keskitytään 200% itse asiaan, tehkööt muutkin mitä haluavat. Puistot ovat kaikkia varten.
Minut saa hyväntuuliseksi kun matkustaessani ulkomailla ihmiset laulavat vapautuneesti (sillä äänellä joka heille on suotu). Bussikuskit saattavat hoilottaa ajaessaan, posteljoonit, tarjoilijat, vahtimestarit viheltelevät mennessään. Tänään täälä suomessa videovuokraamon tyttö hyräili radionmukana touhutessaan. Hyvä fiilis tarttui heti!
ReplyDeleteTuohon sakkiin minäkin kuuluisin. Tykkään niin laulaa. En yhtään häpeile, että kaikenlainen joukkolaulanta on minusta hauskaa.
ReplyDeletekiitos tasta tiedosta!:-) en mina ainakaan tiennyt eika kukaan ole kertonut etta kiinassa lauletaan tahan tyyliin. sina loydat ihanan positiivisia juttuja kiinasta ja kiinalaisista.
ReplyDeletekiitos tasta tiedosta!:-) en mina ainakaan tiennyt eika kukaan ole kertonut etta kiinassa lauletaan tahan tyyliin. sina loydat ihanan positiivisia juttuja kiinasta ja kiinalaisista.
ReplyDeleteKesäpalatsin laulu- ja tanssiryhmät sekä vanhojen herrojen soittokonsertit ovat eräs hauskimmista kokemuksistani Pekingissä. Tanssiin kutsu eräältä kiinalaismieheltä oli viedä jalat altani ja pyörähtely sujui hienosti, ainakin omasta ja seurueeni mielestä.
ReplyDeleteTulin kauhean iloiseksi tästä kirjoituksesta!
ReplyDeleteJustiin noin, täysillä tehden, muut tehkööt mitä haluavat.
Haluan LAULAA justiin nyt!
Eilen tänään huomana, niin, kunpa ihmiset muistaisivat fiiliksien tarttuvuuden. Huokailevasta videovuokraamon tytöstä jäisi ihmettelemään, ähkivästä ahdistuisi.
ReplyDeleteLiivia, ala-asteen kevätjuhlat olivat niin ihania, kun sai laulaa niin kovaa ja antaumuksella kuin vain pystyi. Ja jouluna joululaulutilaisuus kirkossa oli mahtava.
Aurinko, olen säätänyt itselleni tietyt säännöt tähän bloggaukseen. Yksi niistä liittyy asenteeseen, tämän blogin tulee tarkastella asioita mieluummin myönteisesti kuin kielteisesti. Aloittaessani blogin pitämisen Pariisissa asuessani ei mielialat olleet kovinkaan korkealla, monesta syystä. Huomasin tarvitsevani arkeeni enemmän positiivisuutta - ja hei, se lisääntyi kuin itsestään! Mikäli alan olla myönteisyydessäni naivi saa siitä huomauttaa, jarrutan sitten hieman. Ja Kiinasta kirjoitetaan julkisuudessa (toki aivan aiheesta)hyvin paljon ikävästi, ihmisoikeuksista, saasteista, yhdenlapsenpolitiikasta jne. Mutta mielestäni nämä ihmiset ansaitsevat myös positiivista huomiota, vaikken heitä toisinaan yhtään ymmärräkkään!
Ja sitten täytyy muistaa, että perheessä on kolme persoonaansa vasta rakentavaa henkilöä. Mikäli me vanhemmat vain mollaisimme, arvostelisimme ja halveksisimme ympäröivää mahtaisi lapsista tuntua ikävältä. Heille tämä on kasvuympäristö josta he poimivat osia minuuteensa. Toivon heistä kasvavan ihmisiä jotka pystyvät arvostamaan minuuttaan. Menikö sekavaksi?
Anonymous, mä en varmaan uskaltaisi lähteä mukaan pyörimään, tuntisin oloni niin noloksi, ja aivan turhaan. Kaikkihan siellä tanssivat!
Violet, kailota pois vaan ja naura päälle.