Koska minulla on suuri onni saada tehdä koulutustani vastaavaa työtä 10 tuntia viikossa ja sen lisäksi valokuvaustarve pitää liikenteessä en oikein ole päässyt shoppailun makuun. PAITSI, näitä on kertynyt, sekatavarakaupoista jäänyt käteen, on ollut aivan "pakko" olla epäekologinen ja hankkia lisää muovia kaappiin. Olen hurahtanut...
Kärpäslätkiin! Niitä on vuodessa kertynyt 28 kpl. Olen erittäin kiitollinen kotiapulaisellemme, joka ei ole ääneen ihmetellyt alati kasvavaa joukkoa. Miltä sekin kuulostaisi:"Kun mä niin tykkään kärpäslätkistä."
Leikin niillä. Järjestelen niitä erilaisiin ryhmiin: vihreät, kukat, rujot, eläimet, hennot, vastavärit...
Tämä yksilö edustaa mielestäni oivallisesti koko kiinalaista kärpäslätkäyhteisöä. Sen vaaleanpunainen sävy on kaupassa valmiiksi toisesta kulmasta haalistunut, kukat ovat itsestäänselvyys ja väriyhdistelmä mitä tyypillisin. Tämän voisi melkein kehystää.
Tähän mennessä olen sijoittanut harrastukseeni noin 4 euroa ja 50 senttiä. Hullua on, tiedän. Mutta jos joskus asun ranskalaisessa linnassa on minulla valmiina jokaisen huoneen sisustukseen sopiva lätkä.
Kyllä nuo on kamalia, jos sallit;-)
ReplyDeleteMutta joo, ymmärrän keräilijää.
Ehkä voit myöhemmin lahjoittaa ne Suomessa johonkin kitch-museoon?
Tosi söpöjä lätkiä!
ReplyDeleteEnpäs ole huomannut katsellakkaan, meillä kun on sähköinen lätkä, jota käyttämällä saan suurta nautintoa pikkuinisijän taltuttamisesta ;-)
Et näköjään tykkää kärpäsistä :)
ReplyDeleteViolet. minusta ne ovat kaikessa kamaluudessaan ihastuttavia. Kitchiä parhaimmillaan/pahimmillaan. Mutta huom, nämä ovat käyttöesineitä, eivät koristeita. Ikään kuin se nyt niiden arvoa nostaisi tai olisi hyvä perustelu 29. hankkimiselle.
ReplyDeleteNina, sähkölätkä on taatusti parempi!
Hannelen pinkki paratiisi, tykkäätkö sinä? Kiitos naurusta!
ReplyDeleteEsineina hellyttavia, kokoelmana kadehdittava.
ReplyDeleteEn omista karpaslatkaa, en anna niiden hairita. Ja jos ne tai hyttyset oikein kiusaa kaytan karkoittamiseen vaikka laventelioljya.
Ööö, mä suihkautan pullosta sprayta ja tipahtaa lattialle..
ReplyDeleteIhana postaus, sai hymyn huulille!! Ja ainakin halvempaa huvia kuin ne antiikkihuonekalut, joille tosin voisi myös olla käyttöä siellä ranskalaisessa linnassa.
Vaikuttavaa! On varmasti mukavaa sitten vanhana kun muitten linnojen mummuilla on vaan tylsiä astiastoja ja sinulla ainutlaatuinen lätkäkokoelma! :D
ReplyDeleteMitä vaan voi näköjään kerätä! -sinulla on mielikuvitusta. Mies puhui jo toistamiseen afrikankomennuksesta. Kestäisi kuulemma neljä vuotta. Sanoin että kaksi menisi seikkailun nimissä, mutta että neljä on jo niin pitkä aika että paluu tuntuisi vaikealta. Ja entäpä ne syntymättömät lapsemme... Mitä sanot vilijonkka kun tiedät paremmin?
ReplyDeleteniin siis sinunn ei tarvitse ottaa kantaa niihin syntymättömiin lapsiimme! tarkoitin että miltä kaksi vuotta sinusta tuntuu ja miltä tuntuisi jos kuvittelet että olisitte siellä vielä toisen mokoman. Blogi on hyvä tapa pysyä yhteydessä, mutta mites muuten Suomeen jäänyt arki ja ystävät, suku?
ReplyDeleteVaikka minulta ei kysyttykään niin vastaan silti että Suomeen jäävät voivat ihmisestä riippuen reagoida lähes miten hyvänsä.
ReplyDeleteÄlkää ottako muita huomioon tehdessänne päätöstä. Helppo sanoa ja ihan varmasti oikein tehty;-)
Elena, en minäkään näillä ketään lätki! Lapset yrittävät välillä murhia, huonolla menestyksellä. Ayi:n jäljiltä tosin joudun välillä päälimäistä lätkää huuhtomaan. En ole kehdannut sanoa näiden olevan keräilykappaleita.
ReplyDeleteMizyena, halpuuden lisäksi nämä saa viedä ulos maasta, toisin kuin oikean antiikin, sillä 100 vuotta vanhempaa ei saa viedä. En oikein ole ymmärtänyt miten ihmiset toimivat tai ehkä ne kaikki kaapit ovatkin uustuotantoa.
Pilvitarha, hyvä pointti! Kiitos naurusta.
Eilen tänään huomenna, en minä mittään tiedä, luulen paljon kaikkea kylläkin. Ja minähän lähtisin Afrikkaan vaikka heti, kiljuen! Olen samoilla linjoilla Violetin kanssa. Istutte kahdestaan alas, mietitte mitä elämältänne haluatte, vain ja ainoastaan te kaksi, sitten teette päätöksen. Ja onko komennus tosiaan neljä vuotta? Suurimmalla osalla maailman ihmisistä on vaikeuksia suunnitella elämää noin pitkälle eteenpäin. Minä mietin yhden vuoden kerralla eteenpäin, vaikka soppari on kolme vuotta. Ransakaan alunperin menimme vuodeksi - olimme neljä jne. J a vaikka soppari olisi mitä, niin kyllä siitä aina eroon pääsee, mikäli tilanne oikeasti muutoksen vaatii. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti!
Ja sitten siitä yhteydenpidosta ja blogista. Täytyy sanoa tämän bloggaamisen olevan varsin yhdensuuntaista yhetydenpitoa, harvoin kukaan sukulainen/ystävä äitiä lukuunottamatta kommentoi, vaikka hyvin hyvin monet lukevatkin! Sen sijaan tunnen saaneeni tätä kautta korvaamatonta vertaistukea muilta ulkosuomalaisilta bloggaajilta. Eikä tarvitse kertoa kaikille samoja juttuja sitten kesällä.
Ja ne syntymättömät lapset kasvavat missä ikinä elättekin. Meidän kuopus oli 3 viikkoinen rääpäle kun muutimme Pariisiin eli hän ei ole koskaan asunut Suomessa. Mutta voi hyvä tavaton, aikamoinen suomalaistättärää hän silti on!
Uskon vahvasti piipahtamisen ulkomaanelämässä, lyhyen tai pitkän ajan, tekevän hyvää ihmiselle. Avartaa ja kasvattaa. Mikä maa on kyseessä?
Ja sinun blogia muistellen haluan vielä muistuttaa, että vanhat talot odottavat kiltisti paluumuuttajaa. Meidän 8-kymppinen hirsitönö Porvoossa on ollut menestyksekkäästi vuokralla kaikki nämä vuodet.
Voi ymmärrän kärpäslätkäkokoelman kartuttamista erittäin hyvin!
ReplyDeleteUpea kokoelma! Muhun uppoaa tollainen käyttökitsch tosi hyvin :)
ReplyDeleteMaasta toiseen muuttavalle olisiko oivempaa keräilykohdetta kuin kärpäslätkät, kevyitä ja lituskaisia. En kyllä olisi voinut kuvitella Vilijonkalle tuollaista harrastusta.
ReplyDeleteEilen, tänään huomenna: minä muutin aikoinani 13 tunnin junamatkan päähän kotoani. Mihinkäs asti siinä ajassa pääseekään. Ainakin Nairobiin. Ennen Vilijonkan lähtöä lohdutin työtoveria, jonka tytär muutti Intiaan, että pääsehän sinne käymään. No Vilijonkka muutti pian Pariisiin. Omahyväisenä huokasin sentään Eurooppaan. Sitten Peking, no sehän on sentään samalla pohjoisella pallonpuoliskolla ja vain 8 tunnin lentomatkan päässä. Nyt toivon vain, että eivät lähde Etelänapamantreelle ilmastotutkimusta tekemään!!!!!No aikuisista voi olla erossa mutta pieniä tyttöjä olisi kiva tavata useammin. Mutta sinne on mentävä mistä leipä lähtee, Suomeen jäävät pysyvät ja odottavat.
Hyvä juttu!
ReplyDeleteNoista saisi upean ja omaperäisen taideteoksen seinälle. Hauska ja visuaalinen kokoelma!
Musta tosi hienoja!
ReplyDeleteAivan hulvaton postaus!
ReplyDeleteOlen tainnut tannekin joskus muutaman kommentin jattaa ja nyt ajattelin kantaa korteni kekoon tuon muutto-teeman innoittamana.
Asun Etela-Afrikassa, 1,5 vuotta takana, toinen samanmoinen edessa. Ei voi muuta sanoa kun etta nopeasti menee, aika oikein pinkoo. Mies jos huokaili et kohta joutuu aloittamaan pakkaamisen ;)
Kaikenlisaksi en mitenkaan erityisesti nauti taalla olosta, siis pidan kylla ja tykkaankin, mutta odotan jo paluuta eurooppaan (joka onkin sitten toinen juttu, arvotaan viela etta _minne_) mutta silti tuntuu etta aika loppuu kesken! Alyton paradoksi, tuntuu etta mitaan ei olla keretty tekemaan, missaan ei olla kayty.
Ja niita syntymattomia lapsiakin mietin kun olen taalla opiskelemassa ja jos tassa nyt viela lisaantymaan alkaisi niin taallahan pitaisi sitten olla pidempaan koska opiskelut venyisi ja paluu venyisi ja ja ja.. Mutta asioillahan on tapana jarjestya ja etukateen huokailu ei yleensa ihan kauheasti auta. Joten taalla ollaan ja elellaan!
Romaanin paatos: ensimmainen vuosi menee ihmetellessa, toisena alkaa arki rullaamaan ja kolmannen sitten seisoo vaikka paallaan. Olen varma etta neljaskin menisi jos sen olisi jo lahtiessa tiennyt tai jos vaihtoehtoisesti olisin todella koukussa taalla elamiseen. (=Ennen tanne tuloa olin nelja vuotta Sveitsissa -tarkoitus oli olla yksi talvikausi- enka edes tajunnut olleeni siella niin kauan, enka tajua vielakaan!)
Jösses!
ReplyDelete:):)
Suosikkini on toka alimman kuvan keskimmäinen.
Porvooseen kesällä lätkänäyttely pystyyn!
Eikä ole kamalia, vaan ihania! Ehkä niistä voisi tehdä mökillenne jotain, esimerkiksi aidan kasvimaalle.
ReplyDeleteSitä paitsi nuo ovat ekologisempia kuin se spray.
ReplyDeleteKiitos tuhannesti kaikille ulkomaankomennuksista kokemuksiaan jakaneille! Vaikka sitä aina joutuukin itse punnitsemaan mikä on omalle perheelle hyväksi, niin kokemusten kuunteleminen on hyväksi. Avautuu sellaisia näkökulmia joita itse ei ole osannut edes pohtia.
ReplyDeletekadehdin lätkiäsi! en ole löytänyt YHTÄÄN täältä botswanasta (no en ole kamalasti etsinytkään) joten läiskin satunnaiset kärpäset sanomalehdellä pitkin poikin...mutta kelpaisi tuollaisella huiskia ihan vaan huvikseenkin!
ReplyDeleteJestas miten hienoja!!! Noinkohan voisit tuoda meille muutaman :-D meillä nimittäin surraa ihan tajuttomasti kärpäsiä, koska asumme kauniisti sanottuna lantakasan äärellä eli naapurissa on vanha navetta. Lehmät ovat sieltä jo poistuneet, kärpäset eivät...
ReplyDeleteEihän tuossa ole mitään kamalaa, kauniit muodot, kuitenkin oikeasti funktionaalinen esine, kauniita :) Loistava idea, ei voi muuta sanoa. Kylläpäs nauratti lausahdus, "kun minä vain tykkään niin paljon kärpäslätkistä" ;D noin laitettuna niin hersyvät naurut se kirvoitti hetimiten.
ReplyDeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDelete