Saatoin aamulla kauhusta kalpean, harvinaisen vähäsanaisen keskimmäiseni tutustumaan sekä testattavaksi ensi syksyn kouluun. Kanslian ikkunalaudoista tukea hakien rivissä odotimme päivän alkamista, me ja ne kaikki muut hermostuneet lapset vanhempineen.
"Ne muut" olivat silmissäni yhtä mustahiuksista, tummiin asuihin pukeutunutta massaa. Tuli ulkopuolinen olo. Mihin ihmeeseen olemme lastani toimittamassa? Yllättävä sopeutumattomuuden tunne valtasi mieleni. Eihän tässä pitäisi olla mitään ihmeellistä, samaisessa koulussa on esikoiseni ollut jo vuoden -ilman huolen häivää. Keskimmäinen livautti jo pienen hymynkin päästessään luokkaan muiden joukkoon.
Sinne hän jäi, ei onneksi itkien, vaikka kotoa lähtiessä kyyneleet eivät kaukana olleet. Muistutin häntä reippaasti kertomaan opettajalle jollei jotain ymmärrä. Hyvin se menee, muiden mukana, eihän kyse sentään mistään kilpailusta tai esiintymisestä ole! Selittelen itselleni.
Kunpa kello tulisi kolme ja saisin hakea hänet syliini. Tuumaa liian hermostunut äiti.
Tiedätkös mitä. Lähes neljän vuosikymmenen kokemuksen jälkeen voin sinua lohduttaa, että sekä vanhemmat että OPE jännittävät uusia alkuja enemmän kuin lapset, ehkä. Kellohan on kohta kolme (siellä) ja lapsi kaappaa sinut syliinsä. Lissu
ReplyDeletemita nyt en ymmarra!? testataanko siella lapset kansainvalisiin kouluihin? vai kayko teidan tytot paikallista koulua? taalla rahalla vaan mennaan sisaan ja en usko heidan vanhoja todistuksia edes syynaavan. vaativat kylla todistukset kaikista paivakodeista jne. joskus mietimme laittavamme tytot paikalliseen kouluun mutta prassi on aivan jarkyttava. kuusivuotiailla paljon kokeita jne.
ReplyDeleteSamat ajata meilla edessa mahdollisesti ensi vuonna jos kansainvaliseen kouluun hakeudumme, useampi mutka on matkassa..ja voin sanoa etta kauhistuttaa jo nyt. Monesta syysta.Komppaan taalla tuntemuksiasi.
ReplyDeleteKaikki menee (meni) varmasti ihan hyvin.
Tuohan on kuin ennen oppikouluun pyrittäessä täällä Suomessa. Nyt kello on siellä jo yli kolmen ja kaikki on ohi. Terveisiä Alvalle!
ReplyDeleteLissu, niinhän se vissiin on. Lisäksi vanhemman jännitys jatkuu koko päivän, lapsen jo laukeaa kun pääsee hommiin käsiksi.
ReplyDeleteAurinko, kyllä noillekin saa rahaa tunkea! Tyyristä huvia tämä lasten kouluttaminen, sitä ei ihmiset Suomessa tule ajatelleeksikaan. Mutta täällä Pekingissä näihin suosituimpiin kouluihin tosiaan haetaan. Oppilas ei valitse koulua vaan koulut valitsevat oppilaansa. Lukihäiriöisellä saattaa tehdä tiukkaa päästä näihin kouluihin, vaikkei kyse ole älykkyyden puutteesta. Koulut itse sanovat, ettei heillä ole erityisoppilaiden tarvitsemia resursseja (lue kiinnostusta laitta resursseja). Ovat nyt sitten syynänneet Alvan piirustuksia, kopioita aineista, kopioita tehdyistä oppikirjoista jne. Koomisen tilanteesta tekee se, että hänen kirjoitelmat ovat suomeksi ja ruotsiksi, joita kukaan siellä hakutoimistossa ei ymmärrä sanaakaan. Arvioivat kovasti, juu.
Pikkujutut, kaikki oli mennyt hyvin. Lapsi tuntuu yllättävän tyneltä, muttei kuulemman MUISTA mitä on tehnyt, ollenkaan. Hmm.
Pensastasku, kiitos kerrotaan. Alvallehan paikka on jo luvattu, mutta tämä oli tällainen varmistuspäivä, jolloin opettaja vielä tarkkailee että onko oikealla luokkatasolla. Keskiviikkona vielä englannin kokeeseen, jotta osaavat laittaa syksyllä oikeaan kieliryhmään.
Muistan kun vein tyttäreni eka kerran tutustumaan iltapäivähoitopaikkaan: vahan aikaa siellä ryhmänvetäjän kanssa juteltuani neiti sanoo hyvin tiukasti: "äiti, sinun pitää nyt mennä"!
ReplyDeleteJa tuo muistamattomuus koulupäivän jälkeen, meillä myös oikein tuttu vastaus
Mutta tosiaan, nuo kansainväliset koulut ovat varmaan aivan eri asia kuin mihin moni on Suomessa tottunut. Omani eivät ole kansainvälisessä koulussa, vaan ihan tavallisessa hollantilaiskoulussa.
Sydäntä oikein vihlaisi. Minen kestäisi äitinä. Tiukkaa tekee jo "päästäminen" tohon tavalliseen lähikouluunkin. On niin suurikin.
ReplyDeleteVoi Alvaa! Hyvin se menee. :) Koulusysteemit on kyllä ulkomailla erilaiset kuin Suomessa. Ja se kilpailu alkaa niin kovin nuoresta, mikä on mielestäni tosi sääli.
ReplyDeleteHalauksia kylmän viimaisesta Helsingistä (kevät- / veneenkunnostusmatkalla)!
Kaisa