Huomenna aamutoimien jälkeen matkaamme ystäväni MiaO ja minä Datongiin. Hiilikaivos ja -tehdas kaupunki, jossa oletettavasti ei ole pulaa lämmityshiilistä, saa meidät vieraakseen kahdeksi vuorokaudeksi. Pekingin kaduilla saa väistellä jo poltettuja vaalean ruskeita hiiliprikettejä (?), ehkä siellä väistellään vielä mustia kasoja.
Matkaa pimeään eksotiikkaan kertyy opaskirjasta riippuen 265-378km. Emme sentään riksalla köröttele, vaan maitojunalla 6 tuntia! Toivottavasti hyppäämme junasta oikean kilometrimäärän kohdalla pois. Heräsi kuitenkin kysymys, että ovatkohan riksat siellä mustia, se olisi mielestäni järkeenkäypää!
Tai ruoka, ovatko kaupunkilaiset osanneet tuotteistaan kaupunkinsa imagon ja myydäänköhän siellä erityistä mustaa merilevää? Hiilen lisäksi kaupungissa lienee muutama tuhatvuotinen rakennelmakin, täytyy muistaa pistäytyä kurkkaamassa.
Nyt saatte jäädä odottamaan mustan kamerani ikuistamaa sysimustaa raporttia...
..ja taustalla soi Rollareitten
ReplyDeletePaint it Black!
Mustanpuhuvaa postausta odotellessa..
ReplyDeleteLöysin Vilijonkka sinut muutama päivä sitten. Kiinostuin blogistasi erityisesti Kiinan vuoksi. Perheessämme on ollut kiinalainen vaihto-oppilas vuoden ajan ja kulttuurien erilaisuuden havaitseminen on ollut käsin kosketeltavaa.
ReplyDeleteNauroin erityisesti kalakakullenne. Vaihto-oppilaamme kutsui ystavänsä meille leipomaan suurta kiinalaista herkkua. Tytöt väsäsivät välipalaa pari tuntia. Suomalaine ystävä ja me koko perhe odotimme innokkaina uuden herkun maistamista.
Tuloksena oli todella vedessä keitettyjä vehnäjauhomönttejä. Vaihtarimme oli keksinyt pistää pallosten sisään mansikoita, mutta hän selitti, että kiinalaisittain sinne laitettaisiin jotain muuta.
Söimme palleroita kohteliaisuuden vuoksi. Tuo suomalainen ystävä ei kyllä pystynyt edes puolikkaaseen...