Keskimmäinen heitti viime keväänä viulunsa nurkkaan ja aloitti syksyn puolivälissä pianonsoiton. Suurimmaksi syyksi instrumentin vaihtoon pieni muusikko ilmoitti halunsa istua soittaessaan, eikä jaksa sitä viulukättäkään pitää ylhäällä... Onneksi löytyi vaihtoehto! Nyt saa istua soittaessa eikä tunneille tarvitse edes itse rahtautua, sillä opettajatar tulee kotiin pitämään tunteja. Samalla hauska yllätys on ollut kuopuksen suunnaton kiinnostus soittamista kohtaa. Syksyn mittaa hän norkoili hollilla isosiskon soittaessa ja opettaja alkoi keskimmäisen tuntien päätyttyä teettää pieniä rytmitehtäviä kuopuksellakin.
Lopulta kuukausi sitten tilanne ajautui siihen, että kuopuskin aloitti virallisesti pianonsoiton. Hänen soittotuntinsa kestävät toki vain pienen hetken, ehkä kahdeksan minuuttia eli juuri sopivasti! Opettaja on aivan mahtava pedagogi. Tiukka oikein soittamisessa ja tarkka asennoista, mutta hyväntuulinen ja innostavan kiinnostunut asiastaan.
Joka tunnin puolivälissä rentoudutaan ja pidetään pieni virkistystauko. Sitten sitä jaksaa pieni ihminen taas keskittyä muutaman minuutin.
Ja mikä tärkeintä kuopukselle, hänellä on ihka oma soittovihko, jonka sisäkanteen hän on raapustanut nimensä sekä hyvin hyvin tärkeä soittoläksy, jonka hän muistaessaan 4-vuotiaan pikkuvanhuudella huutaa: "Ai niin, minun TÄYTYY soittaa läksy".
"Cii tuu tlee foo, cii too tlii foo, cii too tlii foo..."
Oi tuota ensimmaista kuvaa. Keskittymista kieli keskella suuta!
ReplyDeleteIhanaa, kun noin pienellä on innostusta :-)
ReplyDeletetervehdys
ReplyDeleteihana blogi sinulla! tätä luen kuin kirjaa ja olen menossa jossain ehkä heinäkuussa 2007. ihanaa, että riittää vielä lukemista :)
kaverini tytär vaihtoi myös soittimen muistaakseni kitarasta huiluun koska sitä voi soittaa hame päällä.
voi...olen täällä yrittänyt kotiopettajaa saada, mutta kas! On liian raskasta tulla kotiin asti, varsinkin kun opettajalle olisi valmiinä 5 pikkuoppilasta samalla alueella.
ReplyDeleteElena, tuo on kova tyttö ilmehtimään. Inhottaa tuollainen epätarkka kuva, mutta tulipa nyt laitettua.
ReplyDeleteNina, innostusta ja tahtoa tosiaan riittää, nyt on vain opettajasta kiinni kuinka pitkälle päästään.
Katja O, no on sulla projekti! Itsestä tuntuvat nuo vanhat tekstit niin kaukaisilta. Siellä eletään edelleen Ranskassa ja haaveillaa kesämökistä. Mutta totta joka sana. Hyvää jatkoa! Hamejuttu oli mainio.
Aurinko ja kuu, aika kummallista ja laiskaa meininkiä jos noinkin monta lasta olisi tarjolla. Luulisi edes jonkun musiikinopettajaksi opiskelevan olevan rahaa vailla. Mitä tuosta voi tulkita, että soitonopettajilla on hyvä työtilanne?
Tulipa ikävä soittotunteja. Ja myös tuttuja muistoja mieleen. Tyttärellä vaihtui samoin viulu pianoon joitakin vuosia sitten. Ja todellakin kuinka raskasta se seisominen oli. Tosiasiassa oli vähän laiska harjoittelemaan. Vaan saattoipa olla väärä instrumentti. Intoa riitti kun pääsi istumaan. Valitettavasti nyt on tullut taukoa soittamisessa kun ei ole opettajaa löytynyt, mutta ei ole sitä pianoakaan täällä :(
ReplyDeleteIhanaa, piano omassa kodissa! Mä niin toivoisin, että omatkin lapset innostuvat pianosta. Meillä kyllä ollaan mun opetuksen varassa ja soittimena kosketinsoittimet. Pianot on täällä puskassa tuhottoman kalliita ja lähin virittäjäkin on parin tunnin automatkan päässä... :)
ReplyDelete