Työstä puheenollen, kuvailenpa teille datongilaisten ystävällisyyttä ja uteliaisuutta kuvaava tilanteen.
Yhden kokonaisen päivän harhailimme pitkin sivukujia ilman varsinaista päämäärää. Vähän väliä joku huusi tervehdyksen, toinen vilkutti, useimmat keskeyttivät puuhansa ja jäivät ihmettelemään ja nauramaan kummallisille valokuvaajille. Kuvata nyt telkkarissa asuvaa koiraa tai kukallista satulaa - hassuja!
Jotkut kutsuivat sisään oudot ohikulkijat. Aivan omaa uteliaisuuttamme ja väärien visuaalisten tulkintojen johdosta jouduimme myös sekä kolmipaikkaiseen sairaalaan sekä hammaslääkärin vastaanotolle. Sairaalasta käännyimme oitis takaisin ulko-ovelle tajuttuamme paikan todellisen olemuksen (ja toivon välttyneeni tartunnoilta), mutta hammaslääkärissä viihdyimme yli tunnin!
Lääkäri-hoitaja pariskunta n. 15-vuotiaan poikansa kanssa oli mitä herttaisin perhe. Hetken teetä nautittuamme pyysivät ryhmäkuvan ottamista ja miten lie siinä vauhdikkaassa tilanteessa kävikin, että jouduin hoitopenkille. Hampaani olivat kuulemma hyvässä kunnossa ja avopurennastakin pääsisin 2000 yanilla (n.200 euroa)! Hmm. Ehkä palaan asiaan seuraavassa elämässäni. (Kuva: MiaO)
Sisään pistäytyi myös oikeita asiakkaita. Siinä me kaikki sitten olimme odotushoitovarastomakuuhuoneessa, lääkäri ja hoitaja työssään, naapurinpoika hengailemassa, asiakkaan puoliso sängyllä istumassa, me sivutuoleilla silmät pyöreinä tilannetta tarkkailemassa ja teetä juomassa, perheen poika etsimässä tietokirjan kartasta Suomea, hoitajan sisko kännykkäkameralla meitä kuvaamassa... Absurdi ja hyväntahtoisen leppoisa tunnelma.
Aina kannattaa kurkistaa raollaan olevien ovien taakse. Nytkin kannatti! Nuo ihmiset jättivät jälkensä sydämeeni.
Ihanaaaaa! Miten rikas kokemus ja mielettömät muistot!
ReplyDeleteMiyena, oli todella avartavaa nähdä aika kamalan hökkelikylän keskellä tämä siisti vastaanotto ja tavata niin herttaisia ihmisiä.
ReplyDeleteTää on aivan HILLITÖN juttu! Ja kun se on vielä totta.
ReplyDeleteIhan kuin jotakin novellia lukisi.
Absurdia hyvinkin, mutta varmasti hyvä tunnelma.
Loistava kokemus! Ihanaa! Ja taas niin hyvin kirjoitettu.
ReplyDelete:) ei onnistuisi täällä!
ReplyDeleteTuli ihan mieleen oma vastaavanlainen kokemus pienessä kylässä Armeniassa. Meidät vedettiin sisään paikalliseen sairaalaan, kahvittelimme lääkärin ja hoitsujen kanssa.
ReplyDeleteAlemmasta postauksesta: täällä on rahat tiukilla myös. Taideaineet hoidetaan lahjoitusten turvin, sekä vapaaehtoisten opettajien avulla. Minäkin olen antanut oman korteni kekoon, vetänyt joitakin taidetunteja. Onnistuisko sama siellä, löytyisikö vapaaehtoisia pitämään tunteja, ettei lasten tarvisi ilman taidetta jäädä..
Hui, tuli kerrassaan joku Daniil Harms -mainen novelli mieleen! Pöyristyttävän hupaisaa!
ReplyDeleteHmmm...Yritänpä kuvitella ,mitä löytyisi jos *poikkeaisin* sivukadulle vaikka meilahdessa...
ReplyDeleteKuvaisinko siistissä rivissä tarkoin lukittuja maastopyöriä tai mummokapaamon ikkunassa istuvaa pikkupiskiä tai tulisiko mieleeni mennä, saatika pääsisinkö sisään yksityisen hammaslääkärin vastaanotolle, jossa kliiniseltä haisevassa odotushuoneessa minua katsoisi kysyvästi valkoisiin pukeutunut pidättäytynyt hammashoitaja tai apulainen?
Ehkä...jos olisin kiinalainen...
Ihanaa kun teette tuollaisia exkursioita!
IHANA tapaus! Aivan kuin elokuvasta. Meidän pesue on käynyt täällä Pohjolan lomallaan hammaslääkärillä, eikä tosiaankaan ollut noin värikäs kokemus (kliinisen turvallinen tosin). Halauksia Helsingistä!
ReplyDeleteTuo on hilpeimmän eksoottisin tarina pitkään aikaan! Toisaalta ihana, miten vieraanvaraista. Joskus itsekin teki mieli pyytää minulta tietä kysynyt yksinäinen turistinainen kahville, mutta joku kumma vaan esti kysymästä.
ReplyDeleteLämmin kiitos kaikille kommenteista! Sukulaishammaslääkärikin intoutui meilaamaan ja pohtimaan suomalaista hurjan tarkkaa potilassuoaa. Varmasti ihan hyvä, toisaalta ollaanko menty liian pitkälle? Hoitohuoneesta ei kuulemman saisi kuulua mitään ääniä odottavien puolelle. No, kiinalaiset ovat aika välittömiä näissä asioissa. Hampaatkin harjataan kadulla, jos siis harjataan.
ReplyDeleteMerja, periaatteet iskevät vastaan, olen tiukkis! Minä en tee omaa työtäni vapaaehtoisesti ja jatkuvalla syötöllä ilmaiseksi, sitä jonka hankkimiseen ottamani opintolainan juuri olen saanut maksetuksi. Muuta vapaaehtoihommaa kylläkin. Samanaikaisesti kustakin oppilaasta kuitenkin maksetaan täysi maksu (n.10000 euroa/lukuvuosi), taideaineopettajien poistaminen on koulun arvomaailmasta kertova päätös! Meillä siellä jatkaakin ainoastaan kuopus syksyllä.
ReplyDeleteHauskaa mutta huh huh noita hampaita. Tekisi hyvaa meikalaiselle paasta tuollaiseen paikkaan tutustumaan.
ReplyDeleteHyva, etta olet tiukkis. Tajusin saman asian vasta kahden vuoden jalkeen vaikka ihan en koulutusta vastaavaa hommaa tehnytkaan.Mittari tayttyi monesta asiasta mutta nyt muistan. Hyva sina!